Toisinaan oikeudenkäyntikuluista ja niiden korvaamisesta tulee riitaa myös hakemusasioiden yhteydessä. Seuraavassa käsitellään Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisua koskien oikeudenkäyntikulujen asemaa yrityssaneerauksen yhteydessä.

Tapauksessa yhtiö oli tehnyt käräjäoikeudelle hakemuksen saneerausmenettelyn aloittamiseksi. Yhtiön velkoja oli hakemuksen johdosta pyydetyssä lausumassaan katsonut, että saneerausmenettelyn aloittamiselle oli este, ja vaatinut sen vuoksi hakemuksen hylkäämistä. Käräjäoikeuden hylättyä hakemuksen muun ohessa sillä perusteella, että saneerausmenettelylle oli velkojan lausumassaan ilmoittama este, velkojalla oli oikeus saada korvaus hakemuksen käsittelyyn osallistumisesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan hakemuksen tehneeltä yhtiöltä.

Hovioikeusvaiheessa hovioikeus ei pääasian osalta muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Sen sijaan oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus päätyi erilaiseen ratkaisuun kuin käräjäoikeus.

Hovioikeuden näkemyksen mukaan yrityksen saneerauksesta annetun lain 89 §:n 2 momentin mukaan asiaan osalliset vastaavat itse saneerausmenettelyyn osallistumisesta aiheutuvista kustannuksista. Lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan menettelyn alkamisella tarkoitetaan sitä ajankohtaa, jona tuomioistuin on tehnyt päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta. Lain 89 §:n 2 momentin säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 182/1992 vp s.109) on lausuttu, että 2 momentista ilmenee selvyyden vuoksi, että asianosaiset muiltakin osin vastaisivat itse aloitettuun saneerausmenettelyyn osallistumisesta aiheutuvista kustannuksista. Näin ollen lain 89 §:n 2 momentin määräys siitä, että asiaan osalliset vastaavat itse saneerausmenettelyyn osallistumisesta aiheutuvista kustannuksista, koskee vain jo aloitettuun saneerausmenettelyyn osallistumisesta aiheutuneita kustannuksia eikä siten esimerkiksi hakemusvaiheeseen liittyviä kustannuksia.

Hovioikeus on ratkaisussaan todennut, että lain 68 §:n mukaan laissa tarkoitetun asian käsittelyssä noudatetaan hakemusasioiden käsittelyä koskevia oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä, jollei tästä laista muuta johdu. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun, jossa ei ole säännöksiä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta, 13 §:n mukaan hakemusasian käsittelystä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä riita-asian käsittelystä säädetään. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus saneeraushakemuksen käsittelyn osalta tulee siten ratkaista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten perusteella. Ottaen huomioon yrityksen saneerauksesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan määräys menettelyn aloittamisen edellytyksistä ja se, että lain 7 §:stä ilmenevät esteet otetaan käytännössä huomioon vain velkojan tekemästä väitteestä, saneerausmenettelyä koskevan hakemuksen käsittelyä ei ole syytä pitää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna asiana, jossa sovinto ei ole sallittu. Oikeudenkäyntikulut saneerausmenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen käsittelyn osalta, siinä tapauksessa, että joku asianosaisista vastustaa hakemusta, tulee siten ratkaista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan. Pykälän mukaan se, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Hovioikeus katsoo, että velkoja, joka vastustaa saneerausmenettelyn aloittamista koskevaa hakemusta, on edellämainitun lainkohdan tarkoittama hakijan vastapuoli. Jos hakemus hylätään, hakijan on katsottava hävinneen asian hakemusta vastustaneeseen velkojaan nähden ja olevan siten velvollinen korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut.

Hovioikeus on todennut, että yhtiön hävitessä asian kaikilta osin Ilmarista vastaan myös hovioikeudessa, se on velvollinen korvaamaan Ilmarisen oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa.

Ota yhteyttä meihin mikäli haluatte hakea yrityssaneeraukseen täältä: https://www.lakihelsinki.fi/yhteystiedot/

Voitte myös tarkistaa edellytyksenne yrityssaneeraukselle täältä: https://www.suomenyrityssaneeraus.fi/yrityssaneeraus-hinta-yrityssaneerauslaki