Pirkanmaan käräjäoikeus oli aiemmin antanut ratkaisunsa, että velallisyhtiön yrityssaneerausmenettelyä ei aloiteta. Turun hovioikeudesta haettiin muutosta päätöstä, joka alla olevat seikat huomioiden päätyi samaan lopputulemaan Pirkanmaan käräjäoikeuden kanssa koskien saneerausmenettelyn aloittamisesta.

Asiassa valittajana toiminut velallisosakeyhtiö oli vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja yrityssaneerausmenettely yhtiössä aloitetaan. Yhtiön mukaan saneerausmenettelyn tarkoituksena on koko liiketoiminnan realisaatio. Realisaatiosaneeraus on yrityssaneerauksesta annetun lain mukaan mahdollinen. Velkojille realisaatiosaneerauksen kautta tuleva suoritus olisi arvoltaan parempi kuin konkurssissa. Yrityssaneerauksesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaista estettä ei ole, sillä D Oy, joka on vastustanut saneerausmenettelyä, ei ole yrityskiinnitysvelkoja. E Oyj puolestaan, joka on yrityskiinnitysvelkoja ja joka edustaa yrityskiinnitysvelkojien velkojaryhmässä enemmistöä, ei ole vastustanut hakemusta.

Valittajan vastapuolina olleet yritykset vaativat, että velallisyhtiön valitus hylätään. Vastapuolten näkemysten mukaan velallisyhtiön tarkoituksena oli ainoastaan realisoida yrityksen omaisuus. Jos yrityksen suunnittelema liiketoimintakauppa ei onnistuisikaan velkojien jako-osuuksia jäisi rasittamaan sekä saneerausmenettelystä että konkurssimenettelystä aiheutuneet kustannukset.

Turun hovioikeuden näkemyksen mukaan asiassa oli ensisijaisesti kysymys siitä, voidaanko yrityssaneerausmenettelyä ylipäänsä aloittaa, jos saneerauksen ainoana tarkoituksena on realisoida eli muuttaa omaisuus rahaksi ja lopettaa koko yritystoiminta.

Yrityssaneerauksesta annetun lain 1 §:n mukaan taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseksi taikka sen edellytysten turvaamiseksi ja velkajärjestelyn aikaansaamiseksi voidaan ryhtyä kyseisen lain mukaiseen saneerausmenettelyyn. Saman lain 7 §:n 3 momentissa on säädetty tilanteesta, jossa menettelyn aloittamisen jälkeen käy ilmi, että velallinen on maksukyvytön ja on todennäköistä, että maksukyvyttömyyttä ei saneerausohjelman avulla voida poistaa tai että sen uusiutumista ei voida torjua muuten kuin lyhytaikaisesti. Tällainen menettelyn aikana esiin tullut esteperuste ei estä menettelyn jatkamista, jos on todennäköistä, että yrityksen varallisuus tai olennainen osa siitä voidaan luovuttaa kyseisen lain mukaisessa järjestyksessä yhtenä kokonaisuutena.

Laissa tai sen esitöissä realisaatiosaneerauksen mahdollisuutta ei ole, edellä mainittu 7 §:n 3 momentin poikkeusta lukuunottamatta, nimenomaisesti suljettu pois. Esitöissä on kuitenkin todettu, että saneerausta koskeva säännöstö on laadittu ensisijaisesti pitäen silmällä alkuperäisen velallisyrityksen saneerausta. Yrityssaneerausta koskevalla lailla pyritään siihen, että taloudellisissa vaikeuksissa olevat yritykset valikoituisivat tarkoituksenmukaisella tavalla yhtäältä saneerausmenettelyyn ja toisaalta toiminnan lakkaamiseen tähtäävään konkurssimenettelyyn. Saneerausmenettelyn tarkoituksena on jatkamiskelpoisen yritystoiminnan edellytysten turvaaminen ja parantaminen. Mikäli jo menettelyn aloittamista käsiteltäessä tai myöhemmin menettelyn aikana osoittautuu, että velallisyritys on maksukyvytön ja että tilannetta ei saneerausohjelman avulla ole mahdollista korjata muuten kuin enintään tilapäisesti, yritys olisi asetettava konkurssiin. Jos yrityksen toiminnan jatkamiselle ei ole taloudellisia edellytyksiä, konkurssin estämiseen tai lykkäämiseen ei ole syytä pyrkiä. Saneerauslakiin ei kuitenkaan ole haluttu asettaa estettä sille, että jos menettelyn aikana havaitaan ainoaksi tai parhaaksi vaihtoehdoksi luovuttaa yrityksen varat tai osa niistä toiselle, menettelyä voitaisiin jatkaa ja toteuttaa yrityksen varallisuuden luovutus saneerausohjelman avulla. (HE 182/1992)

Hovioikeuden arvion mukaan edellä lausuttua on tulkittava siten, että realisaatiosaneeraus on mahdollista lähinnä 7 §:n 3 momentissa erikseen säädetyssä tilanteessa.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty realisaatiosaneerauksen mahdollisuutta puoltavia kantoja. Näitä on perusteltu muun muassa sillä, että jos velkojat ja velallinen arvioivat heille koituvan hyödyn olevan tämäntapaisessa menettelyssä parempi kuin muissa menettelyissä ja he haluavat turvautua tällaiseen, se tulisi sallia. Näin etenkin, jos saneeraushakemuksesta käy ilmi uskottava realisointisuunnitelma ja mahdollisuuksien mukaan yksilöity ostaja tai useampia ostajaehdokkaita sekä uskottava rahoitussuunnitelma. Nämä kannanotot eivät saa välitöntä tukea lainsäädännöstä. Joka tapauksessa tässä asiassa suurimmat velkojat ovat vastustaneet saneerauksen aloittamista. Hakemuksessa tai valituksessa ei ole esitetty realisointisuunnitelmaa tai edes väitetty, että yritykselle olisi ostajaehdokkaita.

Hakemuksen mukaan saneerauksen tarkoituksena oli ainoastaan yritystoiminnan myyminen kokonaisuutena. Yritystoimintaa ei siis ole edes tarkoitus tervehdyttää. Tämä olisi hovioikeuden käsityksen mukaan yrityssaneerauksesta annetun lain sananmuodon vastaista sekä ristiriidassa lain tarkoituksen ja tavoitteen kanssa.

Hovioikeuden näkemyksen mukaan velallisyhtiö oli maksukyvytön ja on todennäköistä, että maksukyvyttömyyttä ei saneerausohjelman avulla voida poistaa. Yrityssaneerausmenettelyä ei ole tarkoitettu hakemuksen kaltaisiin tilanteisiin. Saneeraukselle on lain 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu este. Näin ollen tarvetta lausua muista esteperusteista ei ole.

Hovioikeus päätyi siihen lopputulemaan, että Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöslauselmaa ei muuteta eli saneerausmenettelyä ei aloitettu.

Ota yhteyttä meihin mikäli haluatte hakea yrityssaneeraukseen täältä: https://www.lakihelsinki.fi/yhteystiedot/

Voitte myös tarkistaa edellytyksenne yrityssaneeraukselle täältä: https://www.suomenyrityssaneeraus.fi/yrityssaneeraus-hinta-yrityssaneerauslaki