Vahingonkorvaus

Vahingonkorvaustilanteissa on kyseessä joko sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu tai sopimuksenulkoinen vahingonkorvausvastuu.

Sopimusperusteisissa vahingonkorvauksissa on yleensä tilanne, jossa ennen vahinkoa on solmittu sopimus osapuolten välille. Esimerkkinä yksinkertainen sopimus tavaran kaupasta, kun henkilö ostaa kirjan. Jos kirja on viallinen, sen ostaja voi vaatia korvausta kaupasta sopimusperusteisesti. Toinen esimerkki on työsopimus työntekijän ja työnantajan välillä. Jos työnantaja ei ole maksanut palkkaa oikealla tavalla, työntekijä voi vaatia korvausta sopimusperusteisesti maksamatta jääneestä palkasta. Tällaisia sopimusperusteisia vahingonkorvauksia varten ei ole Suomessa yleislakia, vaan tilanteisiin sovelletaan aina sopimustyyppikohtaisia lakeja, kuten kuluttajansuojalakia tai työsopimuslakia. Jos tilanteeseen soveltuu sopimustyyppikohtainen laki, eli erityislaki, se yleensä suojelee vahingonkärsijää tehokkaammin.

Sopimuksenulkoisista vahingonkorvausperusteista on kyse silloin, kun ennen vahinkoa ei ole solmittu minkäänlaista sopimusta. Esimerkkinä liikenneonnettomuus, jossa on tapahtunut vahinkoa esimerkiksi henkilölle tai esineelle, eli autolle. Tällaisia tilanteita varten sovelletaan vahingonkorvauslakia, joka on yleislaki. Vahingonkorvauslaki jakautuu viiteen eri vastuutilanteeseen:

  • Yleinen tuottamusvastuu

Tilanteet, joissa vahinko on syntynyt tuottamuksen perusteella, joko tahallisesta tai huolimattomasta toiminnasta johtuen.

  • Alaikäisen tai mieleltään häiriintyneen vastuu

Korvausvelvollisuutta määrättäessä vastuu on lievempää. Perusteena on, millaista toimintaa henkilöltä voitaisiin edellyttää. Kyseeseen tulee usein kohtuullinen korvausvastuu.

  • Työnantajan vastuu

Tilanteet, joissa työntekijä on aiheuttanut vahinkoa kolmannelle osapuolelle ja työnantaja on korvausvelvollinen.

  • Työntekijän vastuu

Työntekijän vastuu on huomattavasti alempaa kuin normaali tuottamusvastuu. Jos toiminta on lievää huolimattomuutta, vastuuta ei synny. Jos toiminta on tuottamuksellisesti korkeampaa kuin lievää huolimattomuutta, voi syntyä kohtuullinen korvausvastuu, kuten alaikäisillä. Kuitenkin tahallisessa menettelyssä voidaan päätyä täyteen korvaukseen.

Lisäksi, työntekijältä voidaan periä korvausta vain, jos sitä ei ensisijaisesti saada työnantajalta (poikkeuksena tähänkin on työntekijän tahallinen menettely).

  • Julkisyhteisön korvausvastuu

Korvausvastuu tilanteissa, joissa julkisen vallan käytössä on tapahtunut virhe.

Lopuksi

Ankara vastuu on erillinen tapausryhmä, jossa vastuu syntyy tuottamuksenulkoisesta vahingoittamisesta. Tällöin henkilö on korvausvelvollinen, vaikka hän olisi toiminut täysin huolellisesti. Ankaraa vastuuta sovelletaan tietyissä erityislaeissa, kuten ympäristövahinkolaissa ja raideliikennevastuulaissa.

Vahingonkorvausasiat aktualisoituvat yleensä oikeudenkäynteihin, joissa vahingonkorvauksia vaaditaan vastapuolelta. Riippumatta onko kyseessä sopimusperusteinen vai sopimuksenulkoinen vastuu kysymys, kannattaa hankkia itselleen lakimies edustamaan asiassa.

Täältä löydät lakimiehen: https://www.lakihelsinki.fi/yhteystiedot/

Täältä löydät vahingonkorvauslain: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1974/19740412