Kuten aikaisemmin todettu, välimiesmenettely pohjautuu vahvasti osapuolten sopimusvapauteen. Osapuolten on laadittava välityssopimus kirjallisesti.

Välityssopimuksen ei tarvitse olla molempien osapuolten allekirjoittama asiakirja ollakseen pätevä, vaan pelkän viittauksen kyseiseen asiakirjaan pitäisi riittää. Joka tapauksessa kyseisen välityslausekkeen tulee kuitenkin sisältyä sopimusasiakirjoihin. Ettei välityssopimuksen toteutuminen vaarannu, olisi paras, jos kaikki osapuolet ovat allekirjoittaneet välityssopimuksen. Kirjallisuuden vaatimukset täyttyvät myös sähköpostin välityksellä tai sähköisiämenetelmiä käyttäen laadittuja asiakirjoja käyttäen. Nämä seikat huomioiden kirjallisen muodon määritelmän voidaan todeta olevan laaja. Huomioitavaa on kuitenkin se, että molempien kaikkien osapuolten tahdonilmaisu tulee olla kirjallisessa muodossa, vaikka osapuolet eivät olisikaan allekirjoittaneet välityssopimusta

Muuten välityssopimus on pätemätön. Kyseinen välityssopimus tehdään yleensä ennen kuin riita on käynnissä, mutta se voidaan myös laatia riidan jo ollessa tullut ilmi. Sopimuksessa on tapana sopia mahdollisten tulevien ja jo käynnissä olevien riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä. Välityssopimus käytännössä estää riidan käsittelemisen yleisessä tuomioistuimessa ja puolestaan mahdollistaa yksityisen välimiesmenettelyn, jossa asia lopullisesti ratkaistaan. Näitä asioita on käsitelty välillä jopa korkeimmassa oikeudessa asti, jossa on jouduttu toteamaan, että välityssopimus todella estää asian viemisen yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

KKO:1997:200: Pankki vaati kanteessaan osakeyhtiön velvoittamista suorittamaan pankille irtisanotun valuuttaluoton. Pankin ja yhtiön välillä oli valuuttaluoton ottamisen jälkeen tehty luottosopimus, joka sisälsi pankin ja yhtiön välisten velkasuhteiden kokonaisjärjestelyn. Sopimukseen sisältyi määräys, jonka mukaan sopimuksesta tai sen tulkinnasta aiheutuvat riitaisuudet oli ratkaistava välimiesmenettelyssä. Koska kanteessa oli kysymys sopimuksesta aiheutuneesta riitaisuudesta, kanne jätettiin välimiesmenettelystä annetun lain (967/92) 5 §:n 1 momentin nojalla yleisessä tuomioistuimessa ajettuna tutkimatta.

Välityssopimusta ei voi kuka tahansa taho solmia. Jotta sopimus olisi pätevä, tulee sen osapuolten olla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, kuten yrityksiä. Osapuoliksi kelpaavat myös muut oikeudenkäynnin asianosaiskelpoiset osapuolet esimerkiksi jakamaton kuolinpesä katsotaan tällaiseksi. Välityssopimukseen liittyvässä lainsäädännössä ei ole rajattu sen mahdollisten osallisten määrää mitenkäänjoka on tarkoituksenmukaista, sillä mikäli osapuolten määrää rajataan, ei se palvelisi välityssopimuksen tarkoitusta, vaan päinvastoin vaikeuttaisi sitä ja mahdollisesti tekisi sen jossain tapauksissa turhaksi, sillä sitä ei mahdollisesti voisi soveltaa.

Tästä poikkeuksena voidaan mainita VML 4 §: Välityssopimuksen veroisena pidetään sellaista testamenttiin, lahjakirjaan, konossementtiin tai näihin rinnastettaviin asiakirjoihin, yhdistyksen tai säätiön sääntöihin taikka osakeyhtiön tai muun yhtiön taikka yhteisön yhtiöjärjestykseen sisältyvää välimiesmenettelyä koskevaa määräystä, jota asianosaiset tai se, jota vastaan vaatimuksia esitetään,
ovat velvollisia noudattamaan. Poikkeus tarkoittaa pykälässä tarkoitettua mahdollisuutta määrätä siitä miten välimiesmenettely soveltuu tietynlaisiin riitoihin, kuten testamenttiin ja yhtiöjärjestykseen liittyviin riitoihin.

Kun erilaisia sopimuksia laaditaan, on välimiesmenettelystä sopimuksissa määrätty yleensä erikseen omana sopimuskohtanaan. Tällaista ”määräystä” välimiesmenettelystä kutsutaan nimenomaan välityslausekkeeksi tai mahdollisesti välitysklausuuliksi.

Tällaisia välityslausekkeita ilmenee usein juuri seuraavanlaisissa sopimuksissa esimerkiksi osakassopimuksissa, rakennusurakoita koskevissa sopimuksissa tai yhtiösopimuksissa. Tällaiset välityslausekkeet ovat täysin tavallisia ja usein päteviä. Tästä esimerkkinä korkeimman oikeuden ratkaisut
2008:102 ja 1986-II-151. Ratkaisussa 2008:102, jossa oli kyse juuri osakassopimuksen välityslausekkeeseen perustunut riita. Osakassopimuksen osapuolena ollut yhtiö A vaati sopimuksen toiselta
osapuolelta B vahingonkorvausta A:ta vastaan ajetun, osakassopimuksen rikkomiseen perustuvan
törkeää petosta koskevan rikosasian yhteydessä. Mutta ottaen huomioon solmitun osakassopimuksen
sisältynyt välityslauseke niin sopimuksesta aiheutuneet erimielisyydet tuli ratkaista välimiesmenettelyssä. Välityslauseke, näin ollen esti vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen rikosasian yhteydessä. Ratkaisu 1986-II-151 koski puolestaan rakennusurakkasopimusta. Rakennustyö oli toteutettu
asunto-osakeyhtiön ja urakoitsijan puolesta allekirjoitetun urakkasopimuksen perusteella. Sopimuksen ja siihen liittyvien yleisten sopimusehtojen mukaan sopimuksen pätevyyttä, tulkintaa ja soveltamista koskevat kaikki erimielisyydet oli välimiesten ratkaistava. Putkiston asentamisessa mahdollisesti tehtyjä virheitä ja niistä johtuneita vaurioita koskeva kanne jätettiin välimiesmenettelystä annetun lain 1 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta.

Joskus voi olla myös niin, että välityssopimus on sisällytetty osapuolten vakioehtoihin tai yleisiin sopimusehtoihin. Harvemmin välityssopimus on laadittu omana itsenäisenä sopimuksenaan erikseen muista sopimuksista, vaan on tapana, että se muodostaa oman sopimuskohdan osana isompaa sopimuskokonaisuutta. Vaikkakin välityslauseke on osana isompaa sopimuskokonaisuutta, on tapana katsoa sen pätevyyttä arvioitaessa lausekkeen olevan jossain määrin tai lähes itsenäinen.

Näin ollen, mikäli pääsopimus olisi pätemätön, ei se välttämättä tarkoita välityslausekkeen olevan pätemätön. Tähän samaiseen asiaan on myös korkein oikeus ottanut kantaa. KKO:1996:61: A väitti, että sen ja B:n välinen sopimus oli pätemätön, koska sen solmiminen oli
perustunut virheellisiin edellytyksiin. Väitteellä ei ollut merkitystä sopimukseen otetun välityslausekkeen pätevyyttä arvioitaessa. Välityslauseke ei välttämättä ole pätemätön, vaikka pääsopimus olisikin. Välityssopimusta voidaan siis käytännössä pitää lähes itsenäisenä suhteessa pääsopimukseen.

Kuitenkin ennen riidan aktualisoitumista solmittu, yleensä vakiosopimukseen sisälletty välityslauseke ei ole pätevä kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välillä. Välityssopimusta ei voida tehdä sellaisista asioista, joiden sopimiseen osapuolet tarvitsevat viranomaisen myötävaikutuksen eli osapuolet joutuisivat menemään yleiseen tuomioistuimeen selvittämään asian. Tämä tunnetaan paremmin niin sanottuna arbitability-vaatimuksena. Tällaisilla asioilla tarkoitetaan dispositiivisia riita-asioita.

Lue lisää välimiesmenettelystä: https://www.lakihelsinki.fi/avainsana/valimiesmenettely/ ja välimieslaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920967