Saneerausmenettelyn ja siihen liittyvien oikeusvaikutusten alkaminen on sidottu tuomioistuimen päätökseen, jota edeltää hakemuksen tutkinta asianosaisten kuulemisen perusteella siinä tarkoituksessa, että menettelyn piiristä voitaisiin jo ensivaiheessa karsia pois sellaiset tapaukset. joissa edes menettelyn aloittamista ei voida pitää perusteltuna. Tällä tavoin pyritään estämään saneerausmenettelyyn liittyvien perintärajoitusten ja eräiden muiden säännösten väärinkäyttöä sekä torjumaan menettelyn käynnistyminen sellaisissa tapauksissa, joissa jo ennalta on todennäköistä, että velallisyrityksen saneeraus ei tule onnistumaan.

Saneerausmenettelyn alkaminen ei vielä merkitse muuta kuin yrityksen terveyttämiseen tähtäävän selvitysprosessin käynnistymistä, eikä tässä vaiheessa tehtävä ratkaisu voi antaa takeita siitä, että menettely on vietävissä loppuun ja vahvistamiskelpoinen saneerausohjelma saatavissa aikaan. Kysymys on alkukarsinnasta, jossa on tilaisuus hakijoiden alustavaan seulontaan. Aloitettu yrityssaneeraus voidaan keskeyttää missä tahansa vaiheessa, jos sen jatkamiselle ei ole edellytyksiä.

Yrityssaneerauksen edellytykset

Saneerausmenettely voidaan aloittaa kolmella eri perusteella, jotka ovat 1. velallisen ja merkittävien velkojien yhteishakemus, 2. maksukyvyttömyys ja 3. uhkaava maksukyvyttömyys.

Yhteinen hakemus

Jos saneeraushakemuksen tekevät velallinen ja vähintään kaksi merkittävää velkojaa yhdessä, saneerausmenettelyn aloittaminen ei edellytetä selvitystä maksukyvyttömyydestä tai uhkaavasta
maksukyvyttömyydestä. Hakemukseen ei myöskään tarvitse liittää tilintarkastajan selvitystä.

Yhteishakemusta kohdellaan erityisellä tavalla, koska jos määrätyn suuruista taloudellista intressiä edustavat velkojat yhtyvät velallisen hakemukseen, on tätä katsottu riittävänä osoituksena siitä, että saneerauksella ei ole tarkoitus väärinkäyttää menettelyä velkojien vahingoksi.

Hakemukseen osallistuvia tulee olla kaksi tai useampia, ja heidän yhteenlaskettujen saataviensa tulee edustaa vähintään viidennestä velallisen kaikista tunnetuista veloista. Arvio tehdään pääosin saneeraushakemuksen velkojaluettelon avulla.

Yhteishakemuksen sisällölle asetettavat vaatimukset ovat siis vähäisemmät kuin velallisen tai velkojan ollessa hakijana yksin. Velkojan hakemuksen yhteydessä ei tosin yleensäkään vaadita tilintarkastajan selvitystä, mutta kylläkin selvitys velallisen maksukyvyttömyydestä tai maksukyvyttömyyden uhasta sekä jälkimmäisessä tapauksessa lisäksi selvitys velkojan erityisestä intressistä saneerausmenettelyyn.

Yhteishakemuksella saneerausmenettely on mahdollista saada käynnistettyä aikaisemmassa vaiheessa kuin muuten, koska hakemuksen menestyminen ei edellytä maksukyvyttömyyden tai uhkaavan maksukyvyttömyyden tunnusmerkistön täyttymistä. Kysymys on siis aineellisoikeudellisesta erityispiirteestä eikä pelkästään siitä, mitä selvitystä hakemuksen tulee sisältää. Saneeraushakemus tullee kuitenkin harvoin ajankohtaiseksi ilman, että edes maksukyvyttömyyden vaaraa olisi käsillä. Käytännössä yhteishakemuksen edut konkretisoituvat useimmiten lähinnä juuri sen kautta, että tällöin riittää vähäisempi
selvitys yrityksen taloudellisesta asemasta.

Myös yhteishakemuksen tapauksessa muut velkojat voivat heiltä pyydettävissä lausumissa vedota 7 §:ssä tarkoitettuihin esteperusteisiin. Tällaisten väitteiden varalta, ts. niiden torjumiseksi jo ennalta, saattaa olla tarpeen sisällyttää hakemukseen erityistä selvitystä. Esimerkiksi jos yritys tosiasiassa on maksukyvytön, etenkin 7.1 §:n 1-3 kohtiin perustuvien väitteiden varalta voi olla hyvinkin aiheellista esittää selvitystä jo hakemuksessa. Vastaavasti esimerkiksi 7.1 §:n 4 kohdassa tarkoitetun väärinkäyttöväitteen torjuminen voi edellyttää, että jo hakemuksessa esitetään perusteluja ja selvitystä saneerausmenettelyn tarpeellisuudesta.

Yhteishakemuksen taloudellista erityiskohtelu intressiä edustavat perustuu siihen, että jos riittävän suurella taloudellisella intressillä olevat velkojat yhtyvät velallisen hakemukseen, tätä on katsottu voitavan pitää yleensä riittävänä osoituksena siitä, että kysymyksessä ei ole pyrkimys saneerausmenettelyn väärinkäyttöön velkojien vahingoksi. Tällöinkin muut velkojat voivat kuitenkin tarvittaessa vedota YSL 7 §:n säännöksiin.

Uhkaava maksukyvyttömyys

Saneerausmenettelyn onnistumisen kannalta on tärkeää, että menettely voidaan käynnistää riittävän aikaisessa vaiheessa, ennen kuin yrityksen taloudelliset vaikeudet ovat muodostuneet ylitsepääsemättömiksi. Tämän vuoksi saneerausmenettely voidaan aloittaa jo uhkaavan maksukyvyttömyyden perusteella. Uhkaavalla maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velallinen on vaarassa tulla maksukyvyttömäksi (YSL 3.1 § 3 k.). Maksukyvyttömyydellä puolestaan tarkoitetaan sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.

Maksukyvyttömyyden vaaran ei tarvitse olla akuutti. Riittää, että velallisen taloudellisesta asemasta ja sen kehitysnäkymistä voidaan esittää sellainen selvitys, jonka perusteella on pääteltävissä, että ilman saneeraustoimenpiteitä velallinen tietyllä aikavälillä tulee ajautumaan maksukyvyttömyystilaan. Siihen, minkälaisella aikaperspektiivillä yrityksen taloudellisen tilan kehitystä kulloinkin kyetään ennustamaan, vaikuttavat monet seikat, kuten lähtökohtana oleva yrityksen taloudellinen asema, harjoitettavan toiminnan laatuja toimintaolosuhteet, markkina- ja suhdannenäkymät, sekä tarkastelussa sovelletut menetelmät, pohjatietojen luotettavuus ja analyysin laadullinen suoritustaso. Uhkaavan maksukyvyttömyyden voidaan katsoa olevan käsillä silloinkin, kun maksukyvyttömyystila uhkaa toteutua vasta pidemmän ajan päästä, edellyttäen että ennuste perustuu riittävän luotettavaan ja riittävän hyvin dokumentoituun selvitykseen. Maksukyvyttömyyden vaaran täytyy aina olla konkreettisesti perusteltuja todennäköinen- pelkkä abstrakti riski siitä, että asiat voivat alkaa mennä huonoon suuntaan, ei riitä.

Jos velallinen yksin hakee saneerausmenettelyn aloittamista, vaadittaisiin, että velallinen on vaarassa tulla maksukyvyttömäksi (uhkaava maksukyvyttömyys). Tällainen vaara on käsillä, jos velallisen taloudellisen tilanteen ja siihen vaikuttavien seikkojen perusteella voidaan ennakoida, että velalliseen kohdistuu konkreettinen maksukyvyttömyyden riski jollakin näköpiirissä olevalla aikavälillä, jollei saneeraustoimenpiteisiin ryhdytä. Kysymyksessä on siten ennusteen luonteinen arviointi, jonka aikaperspektiivi voisi vaihdella riippuen siitä, minkälaisella varmuudella kulloinkin kysymyksessä olevan velallisen taloudellisen tilanteen kehitystä olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista ennakoida. Maksukyvyttömyyden uhan ei siten tarvitsisi olla akuutti, vaan pidemmän aikavälin maksukyvyttömyysriski riittäisi, edellyttäen että riskiarvio perustuu liiketaloudellisessa tarkastelussa hyväksyttyihin lähtökohtiin ja periaatteisiin.

Maksukyvyttömyys

Kolmanneksi saneerausmenettely voitaisiin aloittaa, jos velallinen jo on maksukyvytön, paitsi jos on todennäköistä, että velallinen ei ole saneerauskelpoinen (1 momentin 3 kohta). Viimeksi mainittu rajoitus ilmenee viittauksesta 7 §:n 1 kohtaan, jonka mukaan saneerausmenettelyä ei voida aloittaa, jos on todennäköistä, että velallisen maksukyvyttömyyttä ei saneerausohjelman avulla voida poistaa tai että sen uusiutumista ei voida torjua muuten kuin lyhytaikaisesti. Mikäli siis jo hakemusta käsiteltäessä voidaan arvioida, että velallisen taloudellinen tilanne sekä sen kehitysnäkymät ja korjausmahdollisuudet ovat niin huonot, että saneerausohjelman avulla voitaisiin saavuttaa korkeintaan tilapäinen parannus velallisen toimintaedellytyksiin, päätöstä saneerausmenettelyn aloittamisesta ei saisi tehdä. Tällöin velallisen maksukyvyttömyystila on sen laatuinen, että oikeampi vaihtoehto on konkurssi

Saneerausmenettely on mahdollista käynnistää vielä siinä vaiheessa, kun yritys on maksukyvytön (YSL 6.1 § 2 k.). Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.

Menettely on voitava käynnistää ennen kuin yritys on maksukyvytön; kaikki velkojat on otettava menettelyn piiriin; menettelyssä on turvattava ennen menettelyn alkamista syntyneiden velkojen osalta rauhoitusaika maksu- ja perintätoimilta niin, että sen aikana voidaan valmistella suunnitelmallinen saneerausohjelma; saneerausohjelma velkajärjestelyineen on voitava vahvistaa myös ilman kaikkien asianosaisten suostumusta; asianosaisten oikeussuoja on turvattava, jotta menettely ei anna mahdollisuuksia väärinkäyttöön sen enempää velalliselle kuin velkojillekaan.

Maksukyvyttömyys eroaa ns. illikviditeetistä eli maksuvalmiuden puuttumisesta siinä, että kysymyksessä ei ole pelkästään tilapäinen erääntyviin maksuihin käytettävissä olevien varojen puute, vaan pysyvämpi kyvyttömyys maksaa velat sitä mukaa kuin ne erääntyvät. Hetkellinen tilanne ei siten ole ratkaiseva, vaan maksukyvyttömyysarviointi edellyttää myös velallisen tulevan taloudellisen tilanteen huomioon ottamista. Monissa yhteyksissä onkin todettu, että maksukyvyttömyysarvioinnilla on ainakin osaksi ennusteen luonne. Huomioon on otettava etenkin velallisen tulokertymä sekä muut käytettävissä
olevat varat ja niiden likviidisyys. Myös velallisen luotonsaantimahdollisuudet vaikuttavat hänen kykyynsä maksaa erääntyvät velat ajallaan.

Vaikka velallisella olisi erääntyneitä velkoja maksamatta, hän ei ole maksukyvytön, jos riittävästi varoja velkojen maksuun on saatavissa lyhyen ajan sisällä velallisen normaalin liikevaihdon tuomasta kassavirrasta, realisoimalla likviidiä varallisuutta, hyödyntämällä olemassa olevia luotto- tai muita rahoitusjärjestelyjä, hankkimalla uutta luottoa taikka muulla tavoin. Jos velkojen maksamiseen tarvittavien varojen irrottaminen edellyttää varallisuuden realisointia tai luottoon turvautumista, on tietenkin otettava huomioon tällaisen järjestelyn vaikutus velallisen vastaiseen kykyyn maksaa velat ajallaan. Varojen hankinta ei siis voi perustua esimerkiksi toiminnan jatkumisen kannalta tarpeellisen varallisuuden realisointiin, vaikka kyseinen varallisuus sinänsä olisi muutettavissa rahaksi nopeastikin, sillä luopuminen tuloa
tuottavasta tuotannollisesta varallisuudesta kutistaa vastaista kassavirtaa ilman että menot vähentyisivät vastaavassa määrin. Maksuvalmiuden turvaaminen luotolla taas edellyttää, että kysymys ei ole ongelman siirtämisestä eteenpäin, vaan velallisella on todennäköinen kyky jatkaa velkojen maksamista ajallaan.

Minkälaiset velalliset voisivat olla saneerausmenettelyn kohteena ?

Näitä olisivat ensinnäkin yksityiset elinkeinonharjoittajat. Lain piiriin kuuluu kaupparekisteriin merkityt yksityiset elinkeinonharjoittajat. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä myös maatilatalouden ja kalastuksen harjoittajaa. Selvyyden vuoksi säännöksessä niin ikään mainitaan ammatinharjoittajien olevan tässä laissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia. Toiseksi lain piiriin kuuluisivat avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt, osakeyhtiöt ja osuuskunnat Myös asunto-osakeyhtiö voisi käyttää hyväkseen saneerausmenettelyä velkajärjestelyjen aikaansaamiseksi, joskin käytännössä tarve tähän tulisi todennäköisesti olemaan poikkeuksellinen. Taloudellista toimintaa harjoittava yhdistys voisi niin ikään olla saneerausmenettelyn kohteena. Tämä säännös on otettu lakiin lähinnä valmisteilla olevaa asumisoikeusyhdistyksiä koskevaa lainsäädäntöä silmällä pitäen. Yhdistyslaissa (503(79) tarkoitetut aatteelliset yhdistykset jäisivät lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Elinkeinotoimintaa harjoittava luonnollinen henkilö, jonka taloudelliset vaikeudet liittyvät hänen yksityistalouteensa, voisi tietyin edellytyksin saada velkajärjestelyn yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan lain mukaan. Lue tästä lisää www.velkajarjestelyyn.fi

Ota yheyttä meihin mikäli haluatte hakea yrityssaneeraukseen täältä: https://www.lakihelsinki.fi/yhteystiedot/

Voitte myös tarkistaa edellytyksenne yrityssaneeraukselle täältä: https://www.suomenyrityssaneeraus.fi/yrityssaneeraus-hinta-yrityssaneerauslaki