SOPIMUS JA SOPIMUSTEN TÄRKEYS

Tämä kirjoitus on saanut innostuksensa siitä, että viime aikoina olemme hoitaneet lukuisia sopimuksiin liittyviä riitoja. Sopimus on oikeudellisena instituutiona erittäin vanha ja pacta sunt servanda eli sopimukset on pidettävä ilmaisu, on lähtöisin roomalaisesta oikeudesta. Sopimusten sitovuus on lähtökohta kaikessa sopimusoikeudessa ja sopimusosapuolet voivat luottaa siihen, että viime kädessä sopimus voidaan laittaa täytäntöön virkakoneistoa käyttäen. Tämä on siis lähtökohta (presumptio) sopimusoikeudessa. Kuitenkin on tilanteita, jolloin sopimusta ei voida laittaa täytäntöön eli sovittu asia ei loppujen lopuksi toteudu. Syitä minkä takia sopimussuhde päättyy, on esimerkiksi, että sopimusta rasittaa jokin pätemättömyysperuste. Pätemätön sopimus tarkoittaa, että alun perin sopimusta tehtäessä toinen osapuoli on ollut esimerkiksi alaikäinen ja hänellä ei ole ollut kelpoisuutta sopimuksen tekemiseen.

Sopimusten muoto

Sopimusten muodolla tarkoitetaan sopimuksen olemassa olevaa muotoa. Tavallisesti sopimukset ovat, joko suullisia tai kirjallisia. Konkludenttinen eli hiljainen sopimisenmuoto tunnetaan myös sopimusoikeudessa, mutta se on käytännössä melko harvinainen sopimisenmuoto. Lähtökohtaisesti sopimukset ovat sitovia riippumatta niiden muodosta (suullinen, kirjallinen tai konkludenttinen), mikäli sopimuksen sitovuudelle ei ole asettua tiettyä muotovaatimusta. Tavallisin muotovaatimus on, että sopimus tulee tehdä kirjallisesti. Tämän lisäksi voi olla myös muita vaatimuksia, että sopimus voidaan myöhemmin laittaa täytäntöön, esimerkkinä voi mainita sopimuksen rekisteröimispakko.

Vaikka suullinen sopimus on yleensä aivan yhtä sitova kuin kirjallinen on erimielisyystilanteesta erittäin vaikeata todeta mitä suullisesti on todellisuudessa sovittu. Tämä onkin oikeudenkäynti ajatellen käytännössä suurin rajoittava tekijä sen suhteen, kuka voittaa sopimusriidan. Silloin, kun sopimus on laadittu kirjallisesti, riitelyn kohde on yleensä, joko miten sitä tulee tulkita tai rasittaako sopimusta, jokin pätemättömyysperuste.

Esimerkkinä testamentti

Vaikka testamentti ei ole sopimus (juridisesti se on yksipuolinen oikeustoimi) on sen edellä mainitut muotovaatimukset tiukkoja. Siinä tapauksessa, että muotovaatimuksia ei ole noudatettu pääsääntöisesti katsotaan sen olevan pätemätön. Testamentissa pätemättömyys on suuri ongelma, koska se aktivoituu vasta testamentin jättäjän kuoleman jälkeen, joten se ei ole enää korjattavissa. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää tehdä se oikein ja yleensä on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen sen laatimisessa.

Sopimusten tekeminen

Lakimiehen näkökulmasta sopimukset ovat yksi tärkeimmistä asioista, jolla osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia tarkastellaan. Sopimukset ovat yleensä vapaamuotoisia eli niissä voidaan sopia hyvin pitkälti, miten osapuolten tulee toimia sopimussuhteen aikana ja sen jälkeen. Toisinaan myös miten tulee toimia ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Hyvin tavallinen tilanne lakimiehelle on, että asiakas ottaa yhteyttä, kun sopimuksesta on jo syntynyt riitaa. Tällöin on myös monesti käsillä tilanne, että sopimus on ainoastaan suullinen tai konkludenttinen eli osapuolet ovat vain toimineet tietyllä tavalla ilman sen suurempia sopimisia. Toinen lakimiehelle tavallisesti ajautuva sopimusriita on sellainen, jossa osapuolilla kyllä on sopimus laadittu, mutta sopimus on ns. vanha pohja, jota ei juurikaan ole muokattu nyt käsillä olevaan sopimussuhteeseen. Näistä aiheutuu monesti tulkintaongelmia.

Lakimiehen näkökulmasta jokainen oikeussuhde tulisi sopia riittävän tarkasti ja aina ennen kuin ryhdytään sopimuskumppanin kanssa yhteistyöhön. Sopimuksia tulisi myös päivittää kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi.

Sopimus ja oikeudenkäynti

Jos sopimusriita ajautuu oikeudenkäyntiin, on sen osapuolen, joka väittää sopimuksen olevan solmittu esimerkiksi suullisesti, näytettävä sopimuksen syntyminen toteen. Tämä voidaan saavuttaa myös muulla todistelulla kuten todistajien avulla tai tosiasiallisen toiminnan perusteella, mutta ilman kirjallista sopimusta asiassa suuria riskejä, että väite jää näyttämättä toteen, jolloin väitteen esittäjä pääsääntöisesti häviää jutun.

Kuten kirjoituksen alussa todettiin, on meille tullut hoidettavaksi viime aikoina paljon sopimusriitoja ja näitä yhdistävänä tekijänä on ollut edellä mainitut seikat. Näitä yhdistävänä tekijänä on ollut, että sopimuksiin ei ole suhtauduttu riittävällä vakavuudella ennen toiminnan aloittamista ja toimeen on ryhdytty pelkän luottamuksen varassa.

Näiden lisäksi on lähiaikoina tullut myös tapauksia, joissa yllä mainitut asiat on sinänsä hoidettu mallikkaasti, mutta sopimusten toteuttaminen on jäänyt puolitiehen. Esimerkkinä voidaan mainita osakekauppa, jossa ostaja on maksanut kauppahinnan, mutta myyjä ei ole luovuttanut osakkeiden hallintaa ostajalle. Toinen tyyppitapaus on osakekauppa, jossa myyjä on pimittänyt ostajalta kaupan kohteesta merkityksellisiä seikkoja.

Näitä molempia tyyppejä yhdistää se, että osapuolet ovat laatineet asianmukaiset sopimukset kaupan kohteesta, mutta ostajat eivät ole, joko saaneet tai selvittäneet riittävästi kaupan kohteista.

​Paras tapa välttää sopimusriidat on konsultoida asiantuntijaa niistä ennen toimenpiteiden tekemistä tämä tulee myös huomattavasti halvemmaksi kuin alkaa riitelemään sopimuksista tulevaisuudessa.