Saneerausohjelman vahvistamisedellytykset riippuvat ensinnäkin siitä, miten laajan kannatuksen ohjelmaehdotus saa velkojien keskuudessa ja täyttääkö ehdotus vastaan äänestäneiden velkojien aseman
osalta laissa asetetut vähimmäisvaatimukset, toiseksi ehdotukseen sisältyvien ennakkoehtojen täyttymisestä ja kolmanneksi siitä, että ohjelman vahvistamiselle ei ole muita YSL:sta ilmeneviä esteitä. Velkojien suhtautumisen mukaan perustilanteet jakautuvat seuraaviin kolmeen vaihtoehtoon (YSL 49 §):
• vahvistaminen kaikkien velkojien suostumuksella;
• vahvistaminen äänivaltaisten ryhmien enemmistöjen kannatuksella;
• vahvistaminen ilman kaikkien äänivaltaisten ryhmien enemmistöjen kannatusta.
Vahvistaminen kaikkien velkojien suostumuksella
Saneerausohjelma voidaan vahvistaa, jos kaikki tunnetut velkojat siihen suostuvat (YSL 50 §). Ohjelman vahvistamisedellytysten kannalta tällainen tilanne on tietenkin yleensä kaikkein yksinkertaisin. Velkojien hyväksynnät ovat voineet tulla ilmaistuiksi ohjelmaehdotuksesta annetuissa kirjallisissa lausumissa tai ohjelmaehdotuksen istuntokäsittelyssä taikka varsinaisissa äänestyslausumissa. Erityinen tilanne on se, jota tarkoitetaan YSL 92 §:ssä: jos tuomioistuimelle toimitetaan ehdotus saneerausohjelmaksi ja samalla kaikkien tunnettujen velkojien kirjallinen hyväksyntä sille sekä velallisen kirjallinen lausuma ehdotuksesta, päätös saneerausohjelman vahvistamisesta on mahdollista tehdä ilman mitään YSL 72 ja 74-76 §:n mukaisia ohjelmaehdotuksen käsittelyvaiheita. Jos kaikkien velkojien hyväksyntä on saatu, ohjelmaehdotuksen sisällöllinen tutkinta tuomioistuimessa jää yleensä hyvin rajoitetuksi. Velkajärjestelyjen sisältöä ei tällöin tutkita velkojien suojan kannalta, koska kukin velkoja on ehdotukseen suostunut. Vastaavasti myöskään muut esteperusteet eivät tule velkojien väitteiden kautta tutkittaviksi. Jos velallinen on omassa lausumassaan hyväksynyt ehdotuksen tai ei ainakaan ole esittänyt asiaväitteitä ehdotusta vastaan, tarvetta ehdotuksen sisällölliseen arviointiin ei synny tämänkään vuoksi.
Vaikka asianosaisten lausumat eivät anna aihetta ohjelmaehdotuksen sisällön tutkimiseen, tuomioistuin joutuu ennen vahvistamispäätöstä kiinnittämään huomiota tiettyihin seikkoihin. Ensinnäkin ohjelmaehdotukseen saattaa sisältyä sellaisia YSL 55.3 §:ssä tarkoitettuja ennakkoehtoja, joiden täyttymättä ohjelmaa ei voida vahvistaa. Tuomioistuimen on siten huolehdittava siitä, että tarpeellinen selvitys ehtojen täyttymisestä on käsillä ennen vahvistamispäätöstä. Toiseksi saneerausohjelman maksuohjelmaosa (YSL 42.2 §) on YSL 60 §:n mukaan sellaisenaan täytäntöönpanoperuste, jos suoritusvelvollisuus laiminlyödään. Tämän vuoksi tuomioistuimen tulee ennen saneerausohjelman vahvistamista varmistua siitä, että maksuohjelmaosa sisältönsä puolesta on kelvollinen täytäntöönpanoperusteeksi. Kolmanneksi tuomioistuimen on syytä tutkia ohjelmaehdotus siltä kannalta, että siinä ei puututa kenenkään sivullisen asemaan ilman asianmukaista suostumusta. Neljänneksi ehdotuksessa saattaa olla sellaisia sisällöllisiä puutteita (vrt. YSL 41-42 §), joiden vuoksi voi olla kyseenalaista, ovatko asianosaisten suostumukset perustuneet riittävään informaatioon ehdotuksen ja sen toteutumismahdollisuuksien kannalta merkityksellisistä seikoista. Jotta ehdotus voitaisiin vahvistaa saneerausohjelmaksi, täytynee- huolimatta kaikkien velkojien suostumuksesta – edellyttää, että ehdotus sisältönsä puolesta täyttää YSL 41-42 §:stä ilmenevät vaatimukset. Vastaavasti jos asian käsittelyn yhteydessä muuten ilmenee seikkoja, joiden vuoksi on syytä epäillä asianosaisilta saatujen suostumusten pätevyyttä OikTL 3 luvun säännösten tai YSL 55.1 §:n 3 kohdan valossa, ohjelma on jätettävä vahvistamatta.
Vaikka kaikki velkojat ovat hyväksyneet ohjelmaehdotuksen, on mahdollista, että velallisen lausuma aiheuttaa esteen ohjelman vahvistamiselle.
