Irtaimen omaisuuden kauppaa koskevilla lailla ja säännöksillä pyritään varmistamaan, että sopijapuolten tavoitteet toteutuvat.
Ostajalle on tärkeää, että hän saa omistusoikeuden kaupan kohteeseen ja siten hän voi määrätä kohteesta haluamallaan tavalla. Tämä on ostajan kaupan toteutumisen kannalta pääseikka, mihin hänen tulee kiinnittää huomiota. Lisäksi ostajalle on tärkeää, että kaupan kohde on laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellainen kuin kaupassa on sovittu, soveltuu siihen tarkoitukseen, johon se on hankittu eikä se vaadi korjausta tai muuta vaivaa, jotta se on käyttökelpoinen ostajalle paitsi, jos kaupassa on nimenomaisesti hankittu korjattavaksi tuleva kohde.
Myyjän kannalta keskeisintä on, että hän saa kaupan kohteesta maksun kuten on sovittu ja, että hänellä on riittävä vakuus, mikäli hän on myöntänyt ostajalle luottoa. Tietyissä tilanteissa myyjälle voi olla myös tärkeää esimerkiksi, että ostaja ottaa esineen vastaan sovittuna aikana.
Kauppa tapahtuu sopimuksella. Toisessa ääripäässä on kansainväliset, monimutkaiset ja pitkät kauppasopimukset, joilla sovitaan, tai ainakin pyritään sopimaan, lähes kaikesta. Toisessa ääripäässä on ns. asemavaltuutuksella tapahtuva kauppa, jossa henkilö A ostaa ruokakaupasta maidon ilman keskustelua.
Sopimusvapaus
Sopimusvapaudella tarkoitetaan, että sopijapuolet voivat toimia siten kuin haluavat, tiettyyn pisteeseen saakka. Sopimusvapauteen katsotaan kuuluvan:
- oikeus tehdä sopimuksia
- valita tehdäänkö sopimus vai ei
- vapaus valita sopimuskumppaninsa
- päättää sopimuksen sisällöstä
- muotovapaus (ei vaatimusta kirjallisesta sopimuksesta)
Suomen oikeusjärjestelmä lähtee siitä, että osapuolilla on pääsääntöisesti sopimusvapaus, mutta tosiasiassa sitä rajoittaa huomattava määrä erilaisia lakeja ja säännöksiä. Esimerkiksi tietyt sopimustyypit edellyttävät kirjallista muotoa tai niiden ei katsota syntyneen. Toisaalta tietyillä yrityksillä voi olla, jopa sopimuspakko eli yritysten on pakko tehdä sopimus sellaisen henkilön kanssa, joka haluaa tehdä sopimuksen yrityksen kanssa.
Tämän lisäksi esimerkiksi sopimuksen sisältövapautta rajoittaa oikeustoimilain 3 luvun mukaiset pätemättömyysperusteet sekä sopimuskumppanin intressien huomioon ottaen tiettyyn pisteeseen saakka eli lojaliteettivelvollisuus.
Lisäksi sopimusvapautta rajoittavat lukuisat muut seikat, joista yleissääntönä on syytä pitää mielessä se, että sopimus ei saa olla kohtuuton tai hyvän tavan vastainen. Hyvän tavan vastainen sopimus on esimerkiksi sopimus, jolla (pyritään) velvoitetaan henkilö harjoittamaan prostituutiota.
