KKO hylkäsi perehdyttämistyöstä kieltäytyneen Posti Oy:n työntekijän palkka- ja hyvitysvaatimukset
Työtaistelun piiriin kuulunut työntekijä oli kahtena päivänä kieltäytynyt perehdyttämästä vuokratyöntekijää, mutta ilmoittanut olevansa käytettävissä tavanomaisiin lajittelu- ja jakelutehtäviinsä. Posti oli lähettänyt työntekijän kotiin molempina päivinä, eikä ollut maksanut hänelle palkkaa loppupäivän tunneilta.
Käräjä- ja hovioikeudessa työntekijä vaati Postia maksamaan työpäiviltä pidätetyn palkan ja sen lisäksi hyvitystä syrjivästä menettelystä. Työntekijän mukaan Posti ei olisi saanut edellyttää häneltä työtaistelun piiriin kuuluvan työn tekemistä, vaan sen olisi pitänyt sallia tavanomainen lajittelu- ja jakelutyö ilman perehdyttämistyötä. Kummatkin oikeusasteet tuomitsivat Postin maksamaan työntekijälle menetetyn palkan. Oikeudet katsoivat Postin myös syyllistyneen syrjintään estäessään työntekijältä työnteon.
KKO:n mukaan Postilla oli ollut oikeus osoittaa työntekijälle hänen työsopimuksensa mukaista perehdyttämistyötä ja päättää työn suorittamisen tavasta. Postilla ei ollut velvollisuutta hyväksyä työntekijältä sellaista työsuoritusta, joka olisi käsittänyt ainoastaan lajittelu- ja jakelutyötä. Kun työnteko ei ollut estynyt työnantajasta johtuneesta syystä, Posti ei ollut velvollinen maksamaan palkkaa eikä palkan pidättäminen ollut ollut syrjivää. KKO äänesti ratkaisusta.
Kanne
A on kanteessaan vaatinut, että yhtiö velvoitetaan maksamaan hänelle edellä mainituilta työpäiviltä pidätetty palkka 142,70 euroa sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 5 000 euroa, molemmat määrät korkoineen. Hän on katsonut, että työnantaja on velvollinen maksamaan palkan, koska hän oli ollut työnantajan käytettävissä tavanomaisiin työtehtäviinsä, ja työnteko oli estynyt työnantajasta johtuvasta syystä. Työnantaja ei olisi saanut edellyttää häneltä työtaistelun piiriin kuuluvan perehdyttämistyön tekemistä, vaan sen olisi tullut työsuhteissa noudatettavan lojaliteettivelvoitteen mukaisesti pyrkiä osoittamaan hänelle muuta työtä. Yhtiön menettely oli ollut syrjivää, koska se oli ammattiyhdistystoiminnan perusteella asettanut hänet epäedullisempaan asemaan kuin sellaisen vertailukelpoisessa tilanteessa olleen henkilön, joka ei kuulunut ammattiliittoon eikä noudattanut ammattiliiton järjestöpäätöstä perehdyttämiskiellosta.
Työnantajan vastaus
Yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä katsoen, että se ei ole velvollinen maksamaan A:lle palkkaa. Yhtiön mukaan A:n työteko oli estynyt sen vuoksi, että hän oli osallistunut ammattiliiton toimeenpanemaan työtaisteluun ja kieltäytynyt hänelle osoitetuista, työsopimuksensa mukaisista työtehtävistä. Yhtiö oli voinut osittaisen työtaistelun aikana harkintansa mukaan joko sallia osittaisen työsuorituksen tai keskeyttää työnteon kokonaan. Työn keskeytyminen oli johtunut työntekijöiden työtaistelutoimenpiteestä. Työnantajalla ei ole velvollisuutta järjestää työntekijöiden työtä siinä tarkoituksessa, että työtaistelutoimenpide vältetään, eikä työnantajan työnjohto-oikeus väisty työtaistelulla toimeenpantavan painostuksen alla. Puuttuvaa työsuoritusta vastaavan palkan pidättäminen työtaisteluun osallistuvalta työntekijältä ei merkitse ammattiyhdistystoiminnan oikeuden loukkaamista tai syrjintää.
Asian käsittely korkeimmassa oikeudessa
Asiassa on yhtiön valituksen johdosta kysymys siitä, onko yhtiö velvollinen maksamaan A:lle palkan siltä työajalta, jona A ei ole perehdyttämistyöstä kieltäydyttyään saanut tehdä työtä. Lisäksi ratkaistavana on, onko yhtiö menettelyllään syrjinyt A:ta ammattiyhdistystoiminnan perusteella siten, että A:lla on oikeus yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen.
Palkka on vastiketta työstä, jonka työntekijä suorittaa työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena. Työnantajalla ei ole pääsääntöisesti palkanmaksuvelvollisuutta silloin, kun työnantaja ei ole saanut hyväkseen työntekijän työsuoritusta.
Työnantaja on kuitenkin työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan, jos työntekijä on ollut sopimuksen mukaisesti työnantajan käytettävissä voimatta kuitenkaan tehdä työtä työnantajasta johtuvasta syystä. Säännöksen esitöiden mukaan työnantajasta johtuvina työnteon estymisen syinä pidetään paitsi välittömästi työnantajasta ja hänen toiminnastaan aiheutuvia syitä myös sellaisia syitä, jotka työnantaja voisi poistaa olennaisitta vaikeuksitta esimerkiksi korjaustöin (HE 157/2000 vp s. 76).
Sanotun pykälän 2 momentin mukaan, jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen hänestä tai työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi, työntekijällä on oikeus saada palkkansa esteen ajalta, enintään kuitenkin 14 päivältä. Jos työnteon estymisen työsopimuksen osapuolista riippumattomana syynä on toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpide, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai työoloihinsa, työntekijällä on oikeus saada palkkansa kuitenkin enintään seitsemältä päivältä.
Myös työtaistelusta aiheutuva osittainen työnteon estyminen voi vaikuttaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuuteen. Työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään katsonut, että työnantaja ei ole ollut velvollinen maksamaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa täysimääräisenä silloin, kun työntekijät ovat työtaistelutoimenpiteenä hidastaneet työskentelyään (ks. esim. TT 1986:114) tai kieltäytyneet tietyistä työtehtävistä, jotka he olisivat ehtineet tehdä työaikanaan (TT 1988:88). Korkein oikeus toteaa, että näissä ratkaisuissa ei ole ollut kysymys siitä, onko työnantajalla ollut velvollisuus hyväksyä osittainen työsuoritus.
Edellä kuvatut oikeusohjeet osoittavat, että työntekijällä on oikeus palkkaan työnteon estyessä työnantajasta johtuvasta syystä. Jos työnteko on estynyt siitä syystä, että työntekijä on osallistunut työtaisteluun, hänellä ei ole oikeutta palkkaan. Tässä asiassa on riidatonta, että työntekijä on työtaistelun takia kieltäytynyt sellaisesta työsopimuksensa mukaisesta työstä, jota työnantaja on hänelle osoittanut. Arviointi kohdistuu tällöin siihen, katsotaanko työnteon estyneen työntekijän vai työnantajan vastuupiiriin kuuluvasta syystä, kun yhtiö ei ole A:n kieltäydyttyä työtaistelun alaisesta perehdyttämistyöstä sallinut hänen suorittaa lajittelu- ja jakelutyötä ilman perehdyttämistyötä
Työnantajalla ei edellä esitetyn mukaisesti yleensä ole velvollisuutta maksaa palkkaa työntekijälle, joka kieltäytyy työstä, jonka työnantaja on työnjohto-oikeutensa puitteissa hänelle osoittanut. Työnteosta kieltäytymisen perustuminen ammattijärjestön päättämään työtaistelutoimenpiteeseen ei ole peruste arvioida palkanmaksuvelvollisuutta tältä osin toisin, vaikka työntekijälle ei muutoin saa aiheutua haitallisia seurauksia tällaiseen työtaisteluun osallistumisesta. Työtaistelutoimenpiteen kohdistuminen työnantajaan ei myöskään itsessään vähennä tämän työnjohdollisia oikeuksia, vaikka työntekijällä on oikeus kieltäytyä työnantajan hänelle osoittamasta työtaistelun alaisesta työstä.
Syrjinnästä
Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä säännöksessä mainittujen syrjintäperusteiden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintäperusteiden luettelossa on mainittu ammattiyhdistystoiminta. Yhdenvertaisuuslain esitöiden (HE 19/2014 vp s. 66–67) mukaan esimerkiksi lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen ei ole hyväksyttävä peruste erilaiseen kohteluun työelämässä.
A:n palkan pidättäminen on perustunut siihen, että A ei ole tehnyt työnantajan hänelle osoittamaa työtä. Kun palkka on vastiketta tehdystä työstä, A:n tilanteeseen nähden vertailukelpoisena ei voida pitää sellaisen työntekijän tilannetta, joka ei ole osallistunut työtaisteluun ja on suorittanut hänelle osoitetun työn.
Työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden näkökulmasta on oikeudellisesti merkityksellistä se, mikä on ollut työnteon estymisen syy. Edellä todetun mukaisesti A:n työnteko ei ole estynyt työnantajan puolella olevasta syystä, vaan A:n vastuupiiriin kuuluneesta syystä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A:n kohtelua on verrattava sellaisen työntekijän kohteluun, jonka työnteko on estynyt muusta työntekijän vastuupiiriin kuuluvasta syystä ja jolle työnantaja ei sen vuoksi ole velvollinen maksamaan palkkaa. A:ta ei ole kohdeltu epäsuotuisammin kuin tällaista työntekijää.
Edellä esitetyillä perusteilla yhtiön menettely ei ole ollut syrjivää, eikä yhtiö ole velvollinen suorittamaan A:lle yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä.
Lähde: KKO:2019:35
