Oikeuslähdeoppi on juridiikan ja juridisen argumentaation perusta. Sen tehtävä on antaa vastaus siihen, millaisia hierarkisia tai muita järjestyksiä normilähteiden välillä on. Se pitää sisällään myös lakimieskunnan näkemyksen siitä mistä aineksista hyvä oikeudellinen ratkaisu muodostuu.
Lähtökohtaisesti oikeuslähteiden velvoittavuudesta käytetään jaottelua vahvasti velvoittaviin (laki ja maantapa), heikosti velvoittaviin (lain esityöt ja tuomioistuinratkaistu) ja sallittuihin oikeuslähteet (oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet, moraali ja reaaliset argumentit).
Rikosoikeudessa oikeuslähdeoppi on lähtökohtaisesti yksinkertainen ja sitä onkin kutsuttu, avaa lakikirja -oikeuslähdeopiksi. Laki on rikosoikeudessa periaatteessa ainoa oikeuslähde, johon rikosoikeudellinen vastuu voidaan perustaa. Vastapuolella on kuitenkin rikosvastuusta vapautuminen, joka voi perustua esimerkiksi korkeimman oikeuden antamaan rikosoikeudelliseen ratkaisuun, jossa syyllisyyttä rikokseen ei ole todettu. Tosielämässä kuitenkin rikostuomion perustaksi käytetään lain esitöitä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta, vaikka syyksiluettavan tuomion perustaksi voidaan asettaa vain laki.
Jos laki ei säädä tiettyä toimintaa laittomaksi, ei siitä voi saada tuomiota. Siviilioikeudessa voidaan käyttää niin sanottua analogiatulkintaa eli voidaan soveltaa oikeusohjetta samanlaiseen tai samantyyppiseen tapaukseen, vaikka kyseessä on jossain määrin eri asia. Rikosoikeudessa tätä ei voida tehdä. Tällöin jos tietyn rikoksen, vaikka murhan valmistelu on säädetty rangaistavaksi, mutta tapon ei, ei tapon valmistelusta voi saada tuomiota. Siviilioikeudessa tilanne olisi toisinpäin, mikäli törkeän petoksen raja olisi oikeuskäytännössä muuttunut esim. 15.000 euroon, voitaisiin tätä rajaa soveltaa myös, kun harkitaan, onko kavallus perusmuotoinen vai törkeä.
Pikaisen lakiavun tarpeessa soita Lakipuhelimeen 0600-18000, jossa lakimiehet antavat oikeudellista neuvontaa. Lakipuhelimen hinta on 2,44€/min + pvm.
