Välityssopimuksiin liittyen on useita riskejä, jotka voivat realisoitua ennen kuin päästään itse välimiesmenettelyyn. On myös mahdollista, että menettelyn aikanakin tapahtuu jotain odottamatonta mikä aiheuttaa menettelyn loppumisen. Välimiesmenettelyyn ryhdyttäessä tulisi ymmärtää siihen sisältyvät riskit ja mahdollisuudet, jotta olisi hyvin perillä menettelyn etenemisestä ja mahdollisista erilaisista lopputuloksista.

Välityssopimuksen pätemättömyys

Välityssopimuksen pätemättömyydestä puhuttaessa on hyvä ymmärtää, että siihen liittyvät välityslausekkeet saattavat erota sisällöltään toisistaan merkittävästi. Joskus lauseke saattaa olla useita sivuja pitkä ja erittäin yksityiskohtainen, sisältäen erilaisia määräyksiä muun muassa koko menettelyä koskien, jotta mitään ei jäisi sattumanvaraan tai sopimatta. Tällä sopimusosapuolet haluavat varmistua tarkalleen tietynlaisesta menettelyn kulusta, mutta tällaiset sopimukset ja lausekkeet ovat kovin raskaita. Vakiolausekkeet, joita ei ole tarkistettu, kun sopimuksia on laadittu ja muut huolimattomasti laaditut lausekkeet saattavat sisältää virheitä, kuten viittauksia jo edesmenneisiin välitysinstansseihin. Koska välistyslausekkeita laativat mitä erilaisimmat tahot ja joskus tahot joilla ei ole juridista koulutusta, lausekkeet saattavat olla osittain tai kokonaan epäselviä tai niin hankalasti tulkittavissa, että niitä ei voi soveltaa. Usein välityslausekkeissa on myös määrätty välimiehistä ja niiden määrästä. Valitettavasti vastaan saattaa tulla tilanteita, joissa on kyse kovin vanhoista sopimuksista, jolloin siihen määrätty välimies on jo kuollut tai tilanteesta, jossa välimies ei vain voi ottaa tehtävää vastaan syystä tai toisesta. Tällaiseen tilanteeseen tulee varautua välityslausekkeita laadittaessa, mikäli sen katsoo tarpeelliseksi. Toisaalta välityslausekkeet saattavat olla äärimmillään myös vain lauseen mittaisia ja silti lauseessa voi olla paljon asiaa, kuten sopia sovellettavasta laista, välitysinstanssista ja menettelyn paikasta.

Laadittaessa välityslausekkeita on tärkeää kiinnittää huomiota, että niihin ei sisältyisi virheitä, sillä riidan realisoituessa virheellinen lauseke voi olla kohtalokas, sillä se avaa toiselle sopimusosapuolelle erittäin hyvän mahdollisuuden puolustautua välimiesmenettelyä vastaan. On siis ensiarvoisen tärkeää laatia mahdollisimman selkeä ja yksiselitteinen lauseke, mikäli haluaa saada riidan välimiesmenettelyn ratkaistavaksi. Pahimmassa tapauksessa lausekkeen ollessa epäselvä koko välimiesmenettelyn toteutuminen vaarantuu. Lausekkeen laatimisessa tulisikin huomioida sopimusosapuolten erilaiset vaatimukset ja tarpeet sekä paikallinen lainsäädäntö.

Laatimisvirheiden lisäksi myös aika tuo mukanaan ongelmia välismiessopimusten soveltamiselle. Aikoinaan asia, joka on ollut sopimusta laadittaessa selvä ja molempien osapuolten mukaan ehdoton, voi myöhemmässä vaiheessa aktualisoituneessa riidassa olla epärelevantti tai jopa mahdotonta toteuttaa. Keskuskauppakamarin välimiesoikeudessa käsitellyssä riidassa ongelmia aiheutti parttien sopima ehto, jossa välimiesten tulisi olla ”managers or assistant managers of insurance or reinsurance companies”. Riidan aikoihin henkilöitä, jotka täyttivät edellä mainitun vaatimuksen ja lisäksi omasivat välimiesmenettelykokemusta riittävästi, oli käytännössä mahdotonta löytää. Ongelma ratkesi, kun osapuolet pääsivät sopimukseen välimiesten kvalifikaation muuttamisesta asiassa. Sopimusta laadittaessa ei varmasti voitu edes kuvitella ehdon aiheuttavan ongelmia tulevaisuudessa, jolloin siihen ei kiinnitetty riittävästi huomiota.

Nykypäivänä ongelmia voisi aiheuttaa ehdot, jotka vaativat tietyn teknologian käyttöä menettelyssä. Teknologian muutos on niin nopeaa, että tänään otettu ehto esimerkiksi sähköpostin käytöstä sovinnon välineenä ennen välimiesmenettelyn käynnistämistä ja tämän laiminlyönti aiheuttaisi sen, että menettelyä ei voi käynnistää, voi tulevaisuudessa olla mahdotonta toteuttaa, jos sähköpostijärjestelmänä on jo poistunut käytöstä. Syytä onkin välttää liian yksityiskohtaisia määräyksiä tai vähintäänkin ottaa ehtoihin mukaan vaihtoehtoja, jos ensisijaista vaatimusta ei ole mahdollista toteuttaa kuten sopimuksessa on määritelty. Lisäksi viimeisenä vaihtoehtona olisi syytä olla avoin ehto, jos edeltävien ehtojen soveltaminen on mahdotonta, saataisiin menettely silti käynnistettyä. Edellinen esimerkki osoittaa tarkkuuden ongelman. Sinänsä sopimuksissa, myös välityssopimuksessa, on syytä sopia osapuolten vastuut ja muut seikat mahdollisimman tarkasti, jotta vältytään tulkintaongelmilta tulevaisuudessa. Toisaalta äskeiset esimerkit osoittavat tarkan sopimisen haitat, jos ehto ei ole vaivoin toteuttavissa voidaan joutua turvautumaan sopimuksen tulkinta metodeihin, jotka ovat työläitä sekä raskaita keinoja ja sitä kautta yleensä aiheuttaa kustannuksia.

Oikeuskirjallisuudessa on käyty keskustelua, että mikäli välityslauseke ei johda riidan tarkoituksenmukaiseen ratkaisuun, voidaan se tällöin katsoa pätemättömäksi. Mikäli näin kävisi, tulisi koko riita-asia käsitellä suoraan yleisessä tuomioistuimessa välimiesmenettelyn sijaan ja välityslauseke tulisi näin ollen, jättää kokonaan huomioimatta.

Tämä käytäntö olisi täysin ristiriidassa osapuolten alkuperäisen tarkoituksen kanssa käsitellä vireillä oleva riita-asiakokonaisuus välimiesmenettelyssä. Välityslausekkeen olemassaololla on nimenomaan haluttu ilmaista osapuolten yhteinen mielipide ja tahto siitä, että riita-asiakokonaisuus
tulisi käsitellä nimenomaisesti välimiesmenettelyssä eikä yleisessä tuomioistuimessa.

Toki osapuolet voivat sopimusvapauden puitteissa päättää käynnistää välimiesmenettelyn, vaikka alkuperäisessä sopimuksessa olisi virhe, joka aiheuttaisi pätemättömyyden. Tässä korostuu välimiesmenettelyn yksityisoikeudellinen luonne, jolloin partit voivat disponoida koko prosessia. Niin prosessuaalisista seikoista kuin aineellisesta puolesta siten, että menettely palvelee heidän tarkoitusperiänsä parhaimman mukaan. Viranomainen ei siis lähtökohtaisesti puutu osapuolten sopimuksiin tai reagoimattomuuteen, jollei osapuoli esitä asiasta väitettä.

Riita-asiakokonaisuutta tai sen osia ei luonnollisesti käsitellä välimiesmenettelyssä, mikäli välityslauseke jätetään huomioimatta, vaan kaikki asiaan liittyvät riidat käsitellään juuri yleisessä tuomioistuimessa, koska ei missään nimessä ole tarkoituksenmukaista jakaa koko riitaa käsiteltäviksi eri instansseissa, kuten yleisessä tuomioistuimessa ja välimiesmenettelyssä. Tämä tulisi pyrkiä estämään ja se on kaikkien osapuolten yhteinen etu. Ottaen huomioon välimiesmenettelyn antamat hyödyt kaikille osapuolille, voidaan pohtia mihin osapuolet ovat pyrkineet sopimalla riitojen ratkaisemisesta nimenomaan välimiesmenettelyssä. Osapuolet ovat varmaankin halunneet ratkaista riitansa joustavasti ja nopeasti ilman suurempia ongelmia. Mikäli riitakokonaisuus käsiteltäisiin eri instansseissa, ei se tällöin olisi joustava ja nopea, eikä myöskään palvelisi kenenkään etua. Näin ollen, voidaan katsoa, että yleisessä tuomioistuimessa käytävä prosessi olisi tällöin huomattavasti parempi tapa ratkaista riitakokonaisuus, kuin sen käyminen eri instansseissa.

Yleinen pätemättömyys

Luonnollisesti välityslausekkeeseenkin sovelletaan yleisiä pätemättömyys ja sovittelusäännöksiä, jotka löytyvät oikeustoimilain (OikTl) 3 luvusta ja erityisesti olisi hyvä huomioida OikTL 36 §, joka käsittelee oikeustoimen johtamista kohtuuttomuuteen.

 Huom. Tällöin välityssopimuksen tulee koskea käsiteltävänä olevaa riitaa. Asianosaiselle välimiesmenettelystä syntyvät kustannukset voivat joissakin tapauksissa johtaa välityslausekkeen katsomiseksi kohtuuttomaksi sopimusehdoksi, erityisesti heikomman osapuolen kannalta. Välityslauseke
ei luonnollisesti sido kuluttajaa, kun kyse on kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisestä sopimuksesta, mutta ei välttämättä päde, kun kyse on elinkeinonharjoittajien välisestä sopimuksesta. Sama koskee myös muita sopimuksia, kuten tavallisia työsopimuksia, mutta ei välttämättä lainkaan ns.
johtajasopimuksia.

Edelleen on hyvä huomioida, että pääsopimuksen pätemättömyys ei suoraan tarkoita, että sopimuksessa oleva välitysklausuuli olisi pätemätön.

 Soveltaen samaa erillisyyden logiikkaa pääsopimuksen ja välityslausekkeen välillä, voidaan näin ollen myös ainakin teoriassa katsoa, että välityslauseke voi olla pätemätön, vaikka pääsopimus ei sitä olisikaan. Tällaiseen lopputulokseen voisi joutua esim. silloin, jos riita-asiakokonaisuus hajautuu käsiteltäväksi useassa eri instanssissa ja tästä johtuen koituu erityisen kalliiksi ja sen käsittely hidastuu huomattavasti verrattuna puhtaasti välimiesmenettelyn käsittelyn nopeuteen. Tämä voisi ainakin teoriassa olla mahdollista, mutta suoraan laista tällaiselle ratkaisulle voi olla vaikea löytää tukea.

 Tästä pääsopimuksen ja välityslausekkeen erillisyydestä johtuen aiheesta on valitettavan vähän oikeuskäytäntöä. Oikeuskirjallisuuden mukaan välityslauseke voidaan katsoa pätemättömäksi myös välimiesmenettelyn toimimattomuudesta johtuen sekä mikäli välityssopimukselle ei ole enää edellytyksiä.

Pätemättömyyden realisoituminen

Suomen laissa ei ole mainintaa välityssopimuksen pätemättömyyteen liittyen, kun pätemättömyys johtuu välityssopimuksen toimimattomuudesta, mutta tämän voidaan katsoa olevan sovellettavissa myös Suomen oikeuskäytännössä kahdesta syystä. Ensinnäkin alussa mainittu vuonna 1958 New Yorkissa laadittu yleissopimus ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta toimii omalta osaltaan peruskivenä, kun kyseeseen tulee välityssopimuksen pätemättömyys johtuen välityssopimuksen toimimattomuudesta. New Yorkin yleissopimuksen 2 artiklan mukaan, jos osapuolten välityssopimusta ei pystytä toteuttamaan jostain ylitsepääsemättömästä syystä niin kyseisen maan yleinen tuomioistuin voi ottaa asian hoidettavakseen välimiesmenettelyn sijaan64.

1. Each Contracting State shall recognize an agreement in writing under which the parties undertake
to submit to arbitration all or any differences which have arisen or which may arise between them in
respect of a defined legal relationship, whether contractual or not, concerning a subject matter capable of settlement by arbitration.


2. The term ”agreement in writing” shall include an arbitral clause in a contract or an arbitration
agreement, signed by the parties or contained in an exchange of letters or telegrams.


3. The court of a Contracting State, when seized of an action in a matter in respect of which the
parties have made an agreement within the meaning of this article, shall, at the request of one of the
parties, refer the parties to arbitration, unless it finds that the said agreement is null and void, inoperative or incapable of being performed.
New York Convention 1958.
65 Article 8. Arbitration agreement and substantive claim before court
(1) A court before which an action is brought in a matter which is the subject of an arbitration agreement shall, if a party so requests not later than when submitting his first statement on the substance
of the dispute, refer the parties to arbitration unless it finds that the agreement is null and void, inoperative or incapable of being performed.
(2) Where an action referred to in paragraph (1) of this article has been brought, arbitral proceedings
may nevertheless be commenced or continued, and an award may be made, while the issue is pending
before the court.
UNCITRAL 1985

Toisekseen, vuonna 1985 laaditussa UNCITRAL:n mallilaissa on saman sisältöinen sääntö 8 artiklassa, kuin edellä mainitussa New Yorkin yleissopimuksessa. Näiden kahden asian johdosta välityssopimuksen pätemättömyys sen toimimattomuudesta johtuen on sovellettavissa myös Suomen oikeuskäytännössä.

Mainittua sääntöä välityssopimuksen toimivuudesta on syytä korostaa, sillä se nousee erittäin tärkeäksi käsiteltäessä osapuolten oikeusturvaa takaamalla sen, että osapuoli saa aina riitansa tarvittaessa jonkun instanssin käsiteltäväksi. Oli kyseessä sitten yleinen tuomioistuin tai välimiesmenettely. Kyseessä oleva välityssopimuksen toimimattomuus on aina pystyttävä riittävästi yksilöimään ja toteamaan mitä se tarkoittaa. Lisäksi on aina todettava mistä johtuu, että välityssopimuksessa ilmaistua tahtoa välimiesmenettelystä ei voida toteuttaa. Todistustaakka on aina sen osapuolen harteilla, joka tällaisen väitteen välityssopimuksen toimimattomuudesta esittää. Lähtökohtana on aina pidettävä sitä, että välityssopimus on toteutettavissa.

Kovin tulkinnanvaraisena voidaan pitää kysymystä mitä tarkoittaa välityssopimuksen toimimattomuus käytännössä. Sekä New Yorkin yleissopimuksessa, että UNCITRAL:n mallilaissa on molemmissa viitattu toimimattomuuteen täysin samoilla sanoilla ”inoperative or incapable of being performed”. Koska termi on laajasti ymmärrettävissä, on varsin vaikea antaa sille tarkkaa sisältöä. Ottaen huomioon myös oikeuskäytännön ja – kirjallisuuden vähäisyyden asiaan liittyen, voitaneen varmasti sanoa, että kyseessä on aina tapauskohtainen harkinta olosuhteet huomioiden, mutta siltikin se on hankalaa.

Kun kyseessä on niin sanottu mahdoton tilanne, niin välityssopimuksen toimimattomuus tulee kyseeseen. Tällöin voidaan puhua täydellisestä oikeudellisesta mahdottomuudesta. Tällaisesta tilanteesta saattaa olla kysymys, kun laaditun välityssopimuksen ehdot ovat jostain syystä sellaiset, että koko välimiesmenettelyä ei saada käyntiin niiden johdosta. On useita tilanteita, joissa vaaditaan kaikkien osapuolien yksimielistä päätöstä, jotta tilanne saadaan ratkaistua, kuten välimiesten nimeäminen.69 Kyseessä saattaa myös olla tilanne, että välityssopimus on niin vanha, että siihen nimetty välitysinstituutti on jo lopettanut toimintansa tai välityssopimukseen nimetty välimies on kuollut tai ei jostain syystä suostu ottamaan tehtävää vastaan. Tällaiset mainitut tilanteet eivät suoraan tee välityssopimuksesta pätemätöntä sen toimimattomuudesta johtuen, vaan tällöin yleinen tuomioistuin nimeää uuden välimiehen edellisen tilalle, joka omaa saman pätevyyden tai se nimeää tarvittaessa vaikkapa uuden välitysinstituutin jo lopettaneen tilalle. Tilanne pyritään aina ratkaisemaan niin ettei laadittua välityssopimusta tarvitse todeta pä- temättömäksi, mikäli se vain on mahdollista. Tästä syystä ehdottomien ehtojen sisällyttämistä välityssopimukseen tulisi välttää tai ainakin näin toimittaessa tulisi välityssopimukseen ottaa takaportti, jolloin osapuolet voisivat pyrkiä sopimaan asiasta uudestaan tai viime kädessä esimerkiksi jokin kolmas taho päättäisi uudesta välimiehestä tai muusta aktualisoituneesta mahdottomasta tilanteesta, joka estää välimiesmenettelyn käynnistymisen.

Kun kyseessä on osapuolten huolimattomuudesta johtuva tilanne, joka johtaa siihen, että riita-asiakokonaisuudesta tulee epätarkoituksenmukainen, voidaan tilannetta pitää jo hankalana ja arvoituksellisena. Tällöin tulee pohdittavaksi, soveltuuko edellä mainittu oikeusohje välityssopimuksen toimimattomuuteen liittyen nyt kyseessä olevaan tilanteeseen. Tällaiseen tilanteeseen voi joutua esimerkiksi, kun on laadittu useita osapuolten välisiä sopimuksia samaan asiaan liittyen, joissa kaikissa tai vain osassa sopimuksista on välityssopimuksia, jotka ovat pahimmassa tapauksessa keskenään ristiriitaisia. Tällöin yhden sopimuskokonaisuuden eri sopimuksista syntyvät riidat saatetaan käsitellä eri instansseissa, kuten esimerkiksi jotkut yleisissä tuomioistuimissa ja jotkut välimiesmenettelyissä. Tällaista riitojen jakautumista tai hajautumista ei saisi tietenkään päästä tapahtumaan. Sen syntyminen pystytäänkin ehkäisemään huolellisella sopimusten laadinnalla. Sopimukset tulisi sopimuskokonaisuuden kannalta laatia siten, että niihin liittyisi vain yksi välityssopimus, joka koskisi kaikkia sopimuskokonaisuuden alaisia sopimuksia. Edelleenkin sopimusvapauden piirissä kyseisen ongelman aktualisoituessa osapuolet voivat keskenään sopia, joko uudesta välityssopimuksesta tai siitä miten asiat voitaisiin kumuloida yhteen prosessiin. Tämä toki edellyttää, että molemmat osapuolet ovat halukkaita ratkaisemaan asian välimiesmenettelyssä, jos toiselta partilta tämä tahto puuttuu voi hän menettelyllään hankaloittaa tai jopa estää menettelyn käynnistymisen, jos välityslausekkeissa on liikaa epäselvyyksiä.

Lue lisää välimiesmenettelystä: https://www.lakihelsinki.fi/avainsana/valimiesmenettely/ ja välimieslaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920967

Kiireellisissä tai pienissä asioissa voit soittaa lakipuhelimeen
0600-18000*, josta saat lakiapua.

Soittamalla lakipuhelimeen 0600-18000* saat nopeaa ja asiantuntevaa lakiapua. Lakipuhelimeen vastaa aina lakimies tai varatuomari. Lakimies puhelin on edullinen lakineuvonta puhelin.

*Lakipuhelin on maksullinen puhelin, josta saat lakineuvontaa puhelimitse. Puhelun hinta on 2,44 €/min+pvm. Jonotus on maksutonta. Laskutus tapahtuu kätevästi suoraan puhelinlaskulla.