YSL 7.1 §:ssä tarkoitettujen esteperusteiden huomioon ottaminen edellyttää asianosaisen (käytännössä velkojan) väitettä. Tämä seuraa dispositiivisissa asioissa noudatettavista yleisistä prosessuaalisista säännöistä. Esteperusteet ovat sellaisia vastatosiseikkoja, jotka kuuluvat hakemuksen johdosta kuultavien asianosaisten väittämistaakan piiriin. Toinen kysymys on se, miten konkreettinen ja yksilöity väitteen on oltava tullakseen huomioon otetuksi. Koska saneerausasian käsittely perustuu ensisijaisesti kirjallisiin lausumiin eikä tuomioistuimella ole samanlaista välitöntä mahdollisuutta pyrkiä prosessinjohdollisin keinoin selvittämään lausumien sisältöä kuin suullisessa käsittelyssä, on lähdettävä siitä, että väitteiden tulee olla yksilöityjä. Esteperusteet poikkeavat kuitenkin toisistaan sikäli, että joidenkin tunnusmerkistö on sisällöltään konkreettisempi, joidenkin laveampi (vrt. esim. yhtäältä 7.1 §:n 2 ja 3 kohta ja toisaalta 1 kohta sekä erityisesti 4 ja 5 kohta). Tämä vaikuttaa vastaavasti siihen, miten yksilöity velkojan väitteen tulee olla: mitä yleisluontoisempi on se säännös, johon velkoja nojautuu, sitä suurempi on tarve yksilöidä väitteen konkreettiset perusteet; mitä konkreettisempi on itse se säännös, johon velkoja vetoaa, sitä rajoitetumpi on tarve erikseen täsmentää väitteen sisältöä.
Todistustosiseikkojen huomioon ottaminen ei sinänsä edellytä, että niihin on nimenomaisesti vedottu. Esteperusteesta väitteen esittävän velkojan on kuitenkin muistettava, että hänellä on myös todistustaakka perusteen käsilläolosta: jollei esteestä ole riittävää näyttöä, hakemus tulee hyväksytyksi. Sen vuoksi lausumassa on syytä esittää paitsi väite tietyn esteen olemassaolosta myös sen perustelut eli ne tosiseikat, joiden vuoksi tietyn esteen katsotaan kyseisessä tapauksessa olevan käsillä. Etenkin hakemukseen liitetyt tilinpäätösasiakirjat ja mahdollinen tilintarkastajan selvitys ovat tältä kannalta olennaista viiteaineistoa. Lisäksi velkoja voi luonnollisesti tukeutua muuhun kirjalliseen selvitykseen. Jos velkoja haluaa vedota väitteensä tueksi sellaiseen näyttöön, joka ei ole liitettävissä lausumaan, todisteet on syytä ilmoittaa lausumassa.
Todettakoon selvyyden vuoksi, että todistustaakka on eri asia kuin näyttövelvollisuuden jakautuminen. Velkojan esittämä esteväite perusteluineen voi aiheuttaa sen, että hakijan on esitettävä vastaselvitystä kumotakseen väitteen. Useimmat esteperusteet ovat sellaisia, että konkreettista selvitystä niissä tarkoitetuista seikoista kykenee esittämään nimenomaan velallinen. Velkojan osalle tuleva näyttövelvollisuus jää vastaavasti suppeammaksi. On myös huomattava, että näyttövaatimuksena keskeisten esteperusteiden osalta on joko todennäköisyys tai ”perusteltu syy olettaa”. Mitä vähemmän hakemukseen sisältyy selvitystä, joka puhuu esteperusteita vastaan, sitä helpommin velkojan väitteensä tueksi esittämät perustelut saavat aikaan tilanteen, jossa hakijan vastanäyttö on välttämätön väitteen torjumiseksi.
Esteet ja keskeyttämisperusteet
Saneerausmenettelyä ei voida aloittaa, jos:
1) velallinen on maksukyvytön ja on todennäköistä, että maksukyvyttömyyttä ei saneerausohjelman avulla voida poistaa tai että sen uusiutumista ei voida torjua muuten kuin lyhytaikaisesti;
2) on todennäköistä, että velallisen varat eivät riitä saneerausmenettelystä aiheutuvien kustannusten kattamiseen eikä kukaan muu ole sitoutunut vastaamaan näistä kustannuksista;
3) on todennäköistä, että velallinen ei kykene maksamaan menettelyn alkamisen jälkeen syntyviä velkoja;
4) on perusteltua syytä olettaa, että hakemuksen pääasiallisena tarkoituksena on velkojan perintätoimien estäminen tai muu velkojan taikka velallisen oikeuden loukkaaminen;
5) on perusteltua syytä olettaa, että saneerausohjelman aikaansaamiselle tai vahvistamiselle ei ole edellytyksiä; tai
6) velallisen kirjanpito on olennaisesti puutteellinen tai virheellinen, paitsi jos osoitetaan, että kirjanpito voidaan vaikeuksitta saattaa asianmukaiseen ja luotettavaan tilaan.
Ellei erityisiä vastasyitä ole, saneerausmenettelyä ei voida myöskään aloittaa, jos:
1) velallisen tai jonkun velallisen puolesta toimineen syyksi on luettu saneerausmenettelyn kohteena olevassa toiminnassa tehty rikoslain (39/1889) 39 luvun 1–3 tai 6 §:ssä tarkoitettu velallisen rikos taikka kirjanpitorikos tai törkeä kirjanpitorikos taikka hän on syytteessä tällaisesta rikoksesta tai on perusteltua syytä epäillä hänen syyllistyneen tällaiseen rikokseen;
2) velallinen, velallisyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies tai velallisyhteisön johtoon kuuluva henkilö on saneerausmenettelyn kohteena olevassa toiminnassa rikkonut liiketoimintakiellon tai on syytteessä tällaisesta rikoksesta taikka on perusteltua syytä epäillä hänen syyllistyneen tällaiseen rikokseen; tai
3) velallinen, velallisyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies tai velallisyhteisön johtoon kuuluva henkilö on syyllistynyt tai on perusteltua syytä epäillä hänen syyllistyneen menettelyyn, jonka perusteella hänet voitaisiin määrätä liiketoimintakieltoon.
Jos menettelyn aloittamisen jälkeen käy ilmi 1 tai 2 momentissa tarkoitettu seikka, menettely voidaan 8 §:ssä tarkoitetun selvittäjän taikka velkojan tai velallisen vaatimuksesta määrätä lakkaamaan. Tilanne, jota tarkoitetaan 1 momentin 1 kohdassa, ei kuitenkaan estä menettelyn jatkamista, jos on todennäköistä, että yrityksen varallisuus tai olennainen osa siitä voidaan luovuttaa tämän lain mukaisessa järjestyksessä yhtenä kokonaisuutena. (2.3.2007/247)
Maksukyvyttömän velallisen saneerauskelvottomuus
Saneerausmenettelylle on este, jos velallinen on maksukyvytön ja on todennäköistä, että maksukyvyttömyyttä ei saneerausohjelman avulla voida poistaa tai että sen uusiutumista ei voida torjua muuten kuin lyhytaikaisesti (YSL 7. 1 § 1 k.). Saneerausmenettelyn käynnistäminen ei ole mielekästä, jos jo alkuvaiheessa on epätodennäköistä, että se voisi onnistua. Saneerauksen tarkoituksena on saada yrityksen toiminta ja taloudellinen asema kestävälle pohjalle. Jotta saneeraus onnistuisi, yritys on voitava saada kuntoon kannattavuuden, maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden puolesta. Jos on nähtävissä, että tähän ei ole edellytyksiä, menettelyä on turha aloittaa, sillä tällöin se voi käytännössä johtaa vain konkurssin lykkäytymiseen, mikä ei ole suotavaa. Saneerauksen onnistuminen edellä tarkoitetussa mielessä on mahdollista vain, jos yrityksen toiminnalle on olemassa liiketaloudelliset perusedellytykset (tuote, jolle on markkinoita, mahdollisuudet kilpailukykyiseen toimintaan jne). Saneerausmenettelystä ei voi olla apua, jos tämän kaltaiset perusedellytykset puuttuvat. Jos yritys on jo tullut maksukyvyttömäksi, on erityistä tarvetta arvioida jo alkuvaiheessa sitä, onko vika elinkelpoisuuden perusedellytysten puuttumisessa vai seikoissa, jotka ovat tilapäisiä tai muuten korjattavissa. Esimerkiksi jos yrityksen käyttökate on heikko tai suorastaan negatiivinen, kysymys asian syistä ja korjausmahdollisuuksista on keskeinen. Jos taustalla ovat tilapäiset suhdannetekijät, liikevaihtoon nähden tarpeettoman raskas kulurakenne tai se, että yrityksessä on kannattavien yksiköiden ohella kannattamattomia toimintoja, tilanne on saneerausmenettelyä silmällä pitäen aivan erilainen kuin jos syynä on koko liikevaihdon pysyvä hiipuminen sellaisista syistä, joille ei ole näköpiirissä muutosta parempaan. Tämän tyyppiset seikat ovat sellaisia, joista varsinaista selvitystä voi yleensä esittää vain velallinen itse. Jollei selvitystä käyttökatteen parantamismahdollisuuksista ole hakemuksessa, velkojan väite on omiaan aiheuttamaan sen, että hakemus ei ilman velallisen lisäselvitystä voi menestyä. Saneerausedellytysten kannalta joudutaan usein arvioimaan alustavasti myös sitä, minkälaisia velkajärjestelyjä vaadittaisiin, jotta yrityksen velanhoitokyky ja velanhoitomenot saataisiin tasapainoon, ja ovatko tämän kaltaiset järjestelyt yrityksen velkarakenne ja YSL:n säännökset sekä yrityksen toimintaedellytykset huomioon ottaen realistisia. Rahoitusrakenteen korjausmahdollisuuksien karkea arviointi tietenkin edellyttää sekä tulevien rahoitustarpeiden että entisten velkojen tarkastelua.
Seikkaperäistä suunnitelmaa saneerausohjelmasta ei hakemusvaiheessa voida tietenkään vaatia. Mitä heikompi yrityksen taloudellinen tilanne hakemusvaiheessa on, sitä suurempi tarve muun muassa puheena olevan säännöksen valossa voi kuitenkin syntyä siihen, että voidaan esittää ainakin alustavia kaavailuja tilanteen edellyttämistä toimenpiteistä ja mahdollisen saneerausohjelman päälinjoista.
Ota yhteyttä meihin mikäli haluatte hakea yrityssaneeraukseen täältä: https://www.lakihelsinki.fi/yhteystiedot/
Voitte myös tarkistaa edellytyksenne yrityssaneeraukselle täältä: https://www.suomenyrityssaneeraus.fi/yrityssaneeraus-hinta-yrityssaneerauslaki
