Yrityssaneerauslailla on muutama keskeinen tavoite, jotka se pyrkii saavuttamaan yrityksensaneerauksessa. Keskeistä laissa on, että saneerausmenettelyn piiriin tulee yrityksen kaikki velkojat. Myös vakuusvelkojien oikeuksia rajoitettaisiin suunnitelmallisen saneerauksen mahdollistamiseksi. Taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys voisi hakea tuomioistuimelta päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta. Edellytyksenä olisi, että velallinen ja ainakin kaksi merkittävää velkojaa yhdessä tekevät hakemuksen taikka että yritystä uhkaa maksukyvyttömyys tai se jo on maksukyvytön.
Myös velkoja voisi tehdä hakemuksen saneerausmenettelyn aloittamisesta. Jos velallisyritys ei ole maksukyvytön, vaan hakemuksen perusteena on uhkaava maksukyvyttömyys, kuka tahansa velkoja ei kuitenkaan voisi saada menettelyä vireille. Tällöin vaadittaisiin, että menettelyn aloittaminen on velkojan huomattavan taloudellisen edun vuoksi tarpeen. Samoin edellytyksin kuin velkoja saneerausmenettelyn voisi saada vireille myös se, jolla ei vielä hakemuksen tekoajankohtana konkreettista saatavaa velallisyritykseltä mutta jolle velallisen maksukyvyttömyys todennäköisesti aiheuttaisi saamisoikeuteen perustuvia taloudellisia menetyksiä. Tällaisia todennäköisiä velkojia voisivat olla esimerkiksi takaaja sekä valtio veronsaajana tai palkkaturvaviranomaisena.
Esityksellä pyritään siihen, että taloudellisissa vaikeuksissa olevat yritykset valikoituisivat tarkoituksenmukaisella tavalla yhtäältä saneerausmenettelyyn ja toisaalta toiminnan lakkaamiseen tähtäävään konkurssimenettelyyn. Saneerausmenettelyn tarkoituksena on jatkamiskelpoisen yritystoiminnan edellytysten turvaaminen ja parantaminen. Mikäli jo menettelyn aloittamista käsiteltäessä tai myöhemmin menettelyn aikana osoittautuu, että velallisyritys on maksukyvytön ja että tilannetta ei. saneerausohjelman avulla ole mahdollista korjata muuten kuin enintään tilapäisesti, yritys olisi asetettava konkurssiin velkojan tai velallisen itsensä hakemuksesta.
Tuomioistuimen päätös saneerausmenettelyn aloittamisesta aikaan saa kaikkia ennen menettelyn alkamista syntyneitä velkoja koskevan maksu-, perintä- ja täytäntöönpanokiellon. Myös vakuusvelat kuuluisivat kiellon piiriin, joten velkojalla ei esimerkiksi olisi oikeutta muuttaa rahaksi velan vakuutena olevaa omaisuutta ilman tuomioistuimen lupaa. Kiellon estämättä voitaisiin maksaa muun muassa työntekijöiden palkat menettelyä edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta. Tietyin edellytyksin voitaisiin myös maksaa esimerkiksi tilatut mutta menettelyn alkaessa toimittamatta olevat tavarat sekä· määrältään vähäiset saatavat. Menettelyn alkamisen jälkeen syntyviä velkoja maksu- ja perintärajoitukset eivät koskisi.
Maksu-, perintä- ja täytäntöönpanokielto aikaansaisi rauhoitustilan, jonka aikana olisi laadittava saneerausohjelma eli ohjelma toimenpiteistä yrityksen toimintaedellytysten korjaamiseksi. Saneerauksen vaatimia liiketaloudellisia toimenpiteitä ei voida määritellä laissa, vaan siinä säänneltäisiin ne oikeudelliset vaatimukset, jotka saneerausohjelman tulee täyttää asianosaisten oikeussuojan turvaamiseksi. Laista ilmenisi yleisesti, mitkä selvitykset ohjelman tulee sisältää sekä mistä asioista ohjelmassa tulee määrätä.
Laista löytyy seikkaperäisiä säännöksiä saneerausohjelmassa käytettävissä olevista velkajärjestelyistä eli niistä myönnytyksistä, joita saneerausohjelmassa voidaan velkojilta vaatia. Velkajärjestelyt voisivat koskea kaikenlaisia velkoja. Velkajärjestelyn keinoina tulisivat kysymykseen maksuaikataulun muuttaminen, maksuerien lukeminen ensin pääoman ja vasta sitten luottokustannusten suoritukseksi, jäljellä olevaan luottoaikaan kohdistuvien luottokustannusten alentaminen sekä velan määrän alentaminen. Vakuusvelat olisivat erityisasemassa ennen muuta sillä tavoin, että velan määrää ei voitaisi alentaa siltä osin kuin vakuuden arvo sen kattaa.
Määräysvalta säilyy yrityssaneerauksessa
Konkurssista poiketen saneerausmenettelyn aloittaminen ei merkitsisi sitä, että velallinen menettää määräysvallan yrityksen omaisuutta ja toimintaa koskevissa asioissa. Velallisella säilyisi päätösvalta tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvissa asioissa. Sitä vastoin velallinen ei voisi ilman menettelyn alkaessa määrättävän selvittäjän suostumusta esimerkiksi myydä yrityksen käyttöomaisuutta, ottaa merkittävää uutta velkaa tai ryhtyä muihin toimiin, jotka voisivat vaarantaa saneerauksen edellytyksiä.
Menettelyn aloittamisesta päätettäessä määrättäisiin selvittäjä, jonka tehtävänä olisi laatia selvitys velallisen taloudellisesta tilanteesta, huolehtia tarpeen mukaan velallisen aikaisemman liiketoiminnan tarkastuksesta mahdollisten väärinkäytösten tutkimiseksi sekä toimia velkojien edunvalvojana ja vastata velallisen toiminnan seurannasta menettelyn aikana. Selvittäjän lisäksi voitaisiin asettaa velkojatoimikunta neuvoa-antavaksi yhdyselimeksi selvittäjän ja eri velkojaryhmien välille. Selvittäjän tehtäviin kuuluisi myös laatia ehdotus saneerausohjelmaksi yhteistyössä muiden asianosaisten kanssa. Ohjelmaehdotuksen voisi kuitenkin laatia myös velallinen taikka määrätyn suuruista taloudellista etua edustava velkoja tai velkojaryhmä. Mahdollista siis olisi, että ohjelmaehdotuksia syntyy useampia kuin yksi.
Saneerausohjelman vahvistaisi tuomioistuin sen jälkeen, kun velkojat ovat saaneet tilaisuuden perehtyä ohjelmaehdotukseen tai -ehdotuksiin sekä ilmaista kantansa niihin. Tuomioistuin tutkisi, että laissa säädetyt edellytykset ohjelman vahvistamiselle olisivat käsillä. Sitä vastoin tuomioistuimen asiana ei yleensä olisi harkita saneerausohjelman liiketaloudellista sisältöä ja toteutumisedellytyksiä. Saneerausohjelman vahvistamiselle asetettaisiin kolmenlaisia vaihtoehtoisia edellytyksiä.
Ensinnäkin ohjelma voitaisiin vahvistaa, jos kaikki velkojat sen hyväksyvät. Tällöin esimerkiksi velkajärjestelyjen sisältö voisi poiketa lain säännöksistä. Olennaista uudistuksessa olisi kuitenkin se, että saneerausohjelma olisi mahdollista vahvistaa, vaikka kaikki velkojat eivät olisi sitä kannattaneet. Toinen vahvistamisperuste olisi se, että enemmistö kustakin velkojaryhmästä on ohjelmaa kannattanut. Velkojat jaettaisiin ryhmiin vakuusjärjestelyjen ja saatavien perusteen mukaan. Enemmistöä laskettaessa otettaisiin huomioon vain ne velkojat, jotka osallistuvat äänestykseen ja joiden oikeuksiin ohjelma vaikuttaisi. Vahvistaminen edellyttäisi, että ohjelma täyttää tietyt laissa säädetyt, ennen muuta velkojien oikeussuojaa koskevat edellytykset. Näihin kuuluisi muun muassa, että vakuusvelkojien erityisasema on turvattu laissa säädetyllä tavalla, että velkojat, joilla saneerausmenettelyn ulkopuolella olisi keskenään yhtäläinen oikeus, ovat myös saneerausohjelmassa keskenään yhdenvertaisessa asemassa, ja että muista kuin vakuusvelkojista kukin saa ohjelman mukaan vähintään saman kuin hän saisi velallisen konkurssissa.
Saneerausohjelman vahvistaminen tulisi kysymykseen siinäkin tapauksessa, että vaadittavaa enemmistöä ei saavuteta kaikissa velkojaryhmissä. Edellä mainittujen vaatimusten lisäksi ohjelman olisi tällöin täytettävä tietyt velkojaryhmien keskinäistä asemaa koskevat lisäedellytykset.
Yrityssaneeraushakemus ja lakimies
Yrityssaneeraushakemus on syytä tehdä huolella sekä ottaa kantaa tiettyihin seikkoihin, jotka ovat tärkeitä tuomioistuimelle, kun se tekee päätöstä saneerauksen aloittamiseksi. Tästä syystä yrityssaneeraushakemukseen on syytä käyttää lakimiesta apuna.
Ota yhteyttä meihin mikäli haluatte hakea yrityssaneeraukseen täältä: https://www.lakihelsinki.fi/yhteystiedot/
Voitte myös tarkistaa edellytyksenne yrityssaneeraukselle täältä: https://www.suomenyrityssaneeraus.fi/yrityssaneeraus-hinta-yrityssaneerauslaki
